Nyt kyllä hävettää, että viimisimmästä päivityksestä on yli kk. Tosin en edes tiedä lukeeko tätä kukaan. Ehkä äiti. :DD No mut anyway kirjotan ainakin itelle muistoksi viellä viimeisiä tapahtumia.
Viikot on sujunut kiitospäivän jälkeen kovin nopeeta ja ei oikein mitään erikoista oo tapahtunut muulloin kun viikonloppusin. Työmotivaatio oli aikalailla hukassa ja sai tosissaan taistella, että jakso joka päivä herätä uuteen työpäivään ja pinnakin oli aika kireellä. Mutta noita nyt on tullu ja menny läpi vuoden. Mut oon kyllä tajunnut et ei musta olis ollu jatkamaan vuotta, hatun nosto niille, jotka jaksaa olla au paireja pidempään kun vuoden. :)
5.12. olin Lauran luona ja päätettiin mennä vähän viihteelle. Oltiin kuultu paljon hyvää Nyack nimisen "kaupungin" yöelämästä ja sinnehän me sitten suunnattiin. Oli kyllä hauska ilta. Oli tosi kivaa vaihtelua mennä johki muualle ja nähdä uusia ihmisiä. Aamulla kun kömmittiin kotiin hyvin lyhyille yöunille, taksissa huomattiin et meillä ei oo rahaa maksaa. Kun oltiin Lauran talolla, jouduin jäämään panttivangiksi sinne taksiin siks aikaa kun Laura kävi hakee kotoo lisää rahaa. :D Loppu hyvin kaikki hyvin.
6.2. Tosiaan hyvinkin lyhyiden unien jälkeen oli pakko nousta ylös ja lähteä kohti juna-asemaa. Oli ihana pakkas aamu, mutta ei ollu kyllä yhtään ihanaa raapia autoa esiin jään alta. Ja muutenkin vähän pelotti kesärenkailla ajella. Junalla suunnattiin Cityyn jossa nähtiin kasa muita kavereita. Mentiin kaikki yhdessä katsomaan NBA koris peliä NY Knicks - NJ Nets Madison Square Gardeniin. Se oli kyllä hieno kokemus. Vaikken niin paljoo koriksesta välitäkään niin siellä oli kuitenkin hieno tunnelma ja paljon kaikkee muutakin kun vaan se koris peli. :D
Loppu päivä hengailtiin NYCssä. Mukava viikonloppu kaikin puolin.
12.12. - 13.12.
Mulla oli luvassa vapaa viikonloppu ja suomalainen au pair Erika, Philadelphian läheltä oli tulossa mun luokse. Treffattiin lauantai aamuna NYCssä. Ensimmäisenä suunnattiin Titanic museoon times squaren läheisyyteen. Se oli kyllä aikas hieno ja oon tyytyväinen, että siellä käytiin. Sieltä kipiteltiin Central Parkiin luistelemaan. Ihmisiä oli paljon, hinnat oli aika kovat ja luistimet ihan kamalat. :D Mutta tulipahan käytyä. On se vaan hieno kun on puiden keskellä puistossa luistelemassa, pilvenpiirtäjiä taustalla ja mukava auringonlasku. :) Lopuksi suunnattiin pikaselle päivälliselle ennen kun oli aika suunnata Broadwaylle katsomaan Mamma Miaa. Siitäkin oon tosi onnellinen, että kävin kattomassa. Oli ihan mielettömän hyvä! Lopulta kaks väsynyttä mutta onnellista au pairia suuntasi North Salemiin yöunille.
Sunnuntaina oli myöskin NYC päivä luvassa. Aamulla lähdettiin liikkeelle suht ajoissa. NYCssä sato vettä aikalailla ja ei menny kun hetki, että oli kengät ja sukat aivan litimärät. :/ Käytiin kävelemässä 6th avenuella ja tsekkaamassa Rockefeller Centerin kuusi sun muut joulujutut. Sieltä päätettiin mennä leffaan kuivattelemaan ja lopuksi pienen turisti shoppailun jälkeen Bubba Gumpiin syömään herkullista kalaa! Sitten oli Erikan aika lähteä kotiin ja mäkään en viittinyt sinne sateeseen jäädä pidemmäksi aikaa, vaan suuntasin suosiolla kotiin kuumaan kylpyyn. :)
Sitten olikin ajanjakso ennen joulua. Ressiä kaikenlaisista asioista, pinna vähän kireellä, ahdistus joulunvietosta ilman omaa perhettä ja ei oikein mitään erikoista. Onneks on ihania kavereita joiden kanssa hengailu saa aina paremmalle mielelle. :)
JOULU:
Meidän oli tarkotus mennä host perheen kanssa Mainen osavaltioon host isän perheen luokse jouluksi ja takas tullessa mennä vierailemaan Bostonissa host äidin siskolla. Noh, host isän äiti on kuolemaisillaan, joten ei sitten menty Maineen.
Oltiin joulu vaan oman perheen kesken kotona, mutta ei oikeestaan vietetty sitä mitenkään. Meillä ei ollu mitään joulukoristeita (paitsi joulukuusi). EI mitään jouluruoka juttuja eikä mitään. 24.12. olin niin surullinen ja kiukkunen kun en voinut olla kotona vaan istuin täällä omassa huoneessa yksin. Menin sitä vähän ostarille ja sieltä ystäväni L:n luokse kattelee leffaa ja olemaan surullisia yhdessä. :D
25.12. aamulla meillä oli joulu aamupala : pannukakkuja, makkaraa, pekonia ja kananmunia. Ja sen jälkeen sitten oli lahjojen aukasu projekti. Oli ihana seurata lapsia kun ne oli niin ilosia ja innoissaan. :) Mäkin olin ollut ihan kiltti kun sain ihan oman ipod touchin host perheeltä lahjaksi. :))) Pari pienempää juttua myös, mutta se oli kyllä se pääjuttu. Ja omalta perheeltä sain aikasemmin jo lahjaksi NY- Miami lennot tammikuulle, mikä oli mun budjettiin iiiiiso helpotus! Tän lahjarumban jälkeen lähdin L:n ja sen perheen kanssa NYCiin. Siellä vaan kierreltiin katteltiin koko päivä. Se kaupunki ei kyllä hiljene ja ihmiset ei lopu vaikka kuinka olis joulun pyhät. :)
26.12. Ei sitten mentykään Bostoniin vaan host äidin sisko perheineen ja host äidin äiti tuli meille. Oli ihana nähdä niitä vielä kerran ennen kotiin lähtöä. Meillä oli iso päivällinen, samanlainen kun kiitospäivänä. Ihana, että edes jotain erikoista tapahtu joulun aikoihin. :)
Uuden vuoden aattoa vietin L:n, Itävaltalaisen J:n ja Ruotsalaisen J:n kanssa. L ja itävalta J tuli mun kanssa tänne samana päivänä ja ollaan oltu kovin hyviä ystäviä koko vuosi. Uudenvuoden aatto oli mukavaa hengailua, päivällinen ja hyvää viiniä sekä vähän skumppaa. Nautittiin vaan toistemme seurasta kun kohta se ei enää oo mahdollista kun vuosi täällä päättyy.
Nämä viime viikot ylipäänsä on ollu aika raskaita. Lumipäiviä ja ahdistusta vuoden päättymisestä, tavaroiden pakkailua ja viimeisiä ostoksia. Kaikkien rakkaiden ihmisten hyvästely on edessä aivan pian ja itku meinaa väkisin tulla kun asiaa ajattelee. Toki kiva mennä kotiin rakkaiden luokse, mutta nämä hyvästit on kyllä niin vaikeet. Nyt täytyy vaan yrittää pakkailla tavaroita, huone pitää olla tyhjä torstaina kun perheen uusi au pair Helena saksasta saapuu perjantaina. Mä sitten asun meidän vieras asunnossa viimiset päivät. Töissä ollaan yhtäaikaa 5 päivää. Sitten ens viikon torstaina suuntaan Miamiin lomalle ja sieltä NYCin kautta Suomeen. VOI APUA !! Saa nähdä kuinka monta kyyneltä vielä vierähtää, mutta ei auta kun yrittää jaksaa.
Yritän vielä päivitellä tässä ennen lähtöä viimiset tunnelmat ja sitten kotiinpaluun jälkeen Miamin kuulumiset ja fiilikset miltä tuntuu olla Suomessa kokonaisen vuoden jälkeen.
xo
maanantai 4. tammikuuta 2010
perjantai 27. marraskuuta 2009
life is confusing.
Nyt on sitten koulutunnit tältä vuodelta suoritettu. Enää pitää lähettää todistus au pair toimistolle ja sitten se on siinä!
Torstaina oli Kiitospäivä ja saatiin host äidin sisko miehensä ja poikansa kanssa sekä host äidin äiti kylään. Päivä suju suht lepposissa merkeissä kotona hengaillen. Mä olin "töissä" mikä oli sinänsä vähän outoo.. Mua ärsyttää tollaset työpäivät missä aikuisia on enemmän ku paljon paikalla ja en oikein tiedä mikä mun rooli on. No hyvin siitä selvittiin. Ruoka oli oikein hyvää ja oli mukavaa jutella kaikkien kanssa. :)
Mun kohokohta Kiitospäivän vietossa oli kuitenkin "Black Friday". Vuoden vilkkain ostospäivä. Aamulla heräsin 4.10 ja lähdin kohti ostaria. Pari kauppaa oli auennut jo neljältä mut me kuitenkin tähdättiin sinne viideksi. HULLUA! mutta pirun hauskaa oli olla shoppailemassa siihen aikaan aamusta. Ja hyviä alennuksia saatiin. Yhteensä shoppailua kerty perjantaina varmaankin 10 tuntia. Huh Huh. Illan päätteeksi käytiin vielä katsomassa naapurikylän, Ridgefieldin jouluvalojen sytytystä. Jep, niin se menee, Kiitospäivä tuli ja meni ja nyt alkaa jouluhässäkkä. Valot, kuuset, koristeet ja joululaulut valtaa kaikki paikat. :)
Täytyy kyllä myöntää, että ekaa kertaa moneen vuoteen en oo kovin ilonen, että joulu on tulossa. Siihen löytyy pari isompaa syytä. Toinen on se, että en saa viettää joulua, omaa lempi juhlaa, oman perheen kanssa. Ja toinen sitten se, että tiedän kun joulu lähestyy, myös mun vuosi Jenkeissä alkaa olla lopuillaan.
Ja tää vuoden loppuminen tuottaa tällä hetkellä ihan mieletöntä stressiä, ahdistusta ja panikointia. Ollaan tästä mun täällä olevien kavereiden kanssa paljon puhuttu. Mulla menee jo tässä kohtaa yöunet kun mietin näitä asioita liikaa. Saa nähdä millaset silmänaluset on tammikuussa. :D Noh jokatapauksessa, en osannut odottaa, että tää on näin vaikeeta ja ahdistavaa. Melkein jopa pahempi tilanne kun Suomesta tänne lähdettäessä. Niitä asioita mitkä tässä kotiin menossa ahdistaa on toooosi monta. Ja on vaan niin haikeeta lähtee täältä. Toki odotan innolla, että näen mun perheen ja kaverit pitkän ajan jälkeen, mutta se myös tuo paineita. Voiko kaikki olla ihan kun aina ennenkin? Jos ihmiset suomessa ei oo muuttunu niin oon varma, että mä oon jollain tapaa muuttunu. Tietysti toivon, että parempaan, mutta mistä sitä koskaan tietää. Ja kuinka sopeudun takasin Suomeen? Asiaa ei ainakaan helpota, että ei oo tällä hetkellä asuntoa siellä, eikä töitä ja tavarat odottaa varastossa. Eli ei kovin hehkee alku ainakaan oo tiedossa. Ja kaikin puolin oonko valmis menemään takasin vai oliskohan pitäny kuitenkin jäädä pidemmäks aikaa..? Oon kyllä aika varma, että au pair hommaa en enää pidempää kestäis, mut entäpä jotain muuta.. Ehkä joku päivä.
Ajatukset on siis kovin sekasin ja ei oikein aina tiedä miten päin olis. Toivon, että kaikki menee Suomessa hyvin ja elämä alkaa siellä sujua. Varmaan se niin on ja turhaan taas stressaan. Mutta kun ei osaa olla stressaamattakaan. Ja toivon mukaan ne läheisetkin hyväksyy mut takasin sellasena kun oon, samanlaisena tai erilaisena.
Nyt sitten viimeisistä hetkistä nauttien. Se on kuulkaa 7 viikkoa töitä jäljellä, sen jälkeen pienen loman kautta takaisin kylmään pohjolaan. :D
Torstaina oli Kiitospäivä ja saatiin host äidin sisko miehensä ja poikansa kanssa sekä host äidin äiti kylään. Päivä suju suht lepposissa merkeissä kotona hengaillen. Mä olin "töissä" mikä oli sinänsä vähän outoo.. Mua ärsyttää tollaset työpäivät missä aikuisia on enemmän ku paljon paikalla ja en oikein tiedä mikä mun rooli on. No hyvin siitä selvittiin. Ruoka oli oikein hyvää ja oli mukavaa jutella kaikkien kanssa. :)
Mun kohokohta Kiitospäivän vietossa oli kuitenkin "Black Friday". Vuoden vilkkain ostospäivä. Aamulla heräsin 4.10 ja lähdin kohti ostaria. Pari kauppaa oli auennut jo neljältä mut me kuitenkin tähdättiin sinne viideksi. HULLUA! mutta pirun hauskaa oli olla shoppailemassa siihen aikaan aamusta. Ja hyviä alennuksia saatiin. Yhteensä shoppailua kerty perjantaina varmaankin 10 tuntia. Huh Huh. Illan päätteeksi käytiin vielä katsomassa naapurikylän, Ridgefieldin jouluvalojen sytytystä. Jep, niin se menee, Kiitospäivä tuli ja meni ja nyt alkaa jouluhässäkkä. Valot, kuuset, koristeet ja joululaulut valtaa kaikki paikat. :)
Täytyy kyllä myöntää, että ekaa kertaa moneen vuoteen en oo kovin ilonen, että joulu on tulossa. Siihen löytyy pari isompaa syytä. Toinen on se, että en saa viettää joulua, omaa lempi juhlaa, oman perheen kanssa. Ja toinen sitten se, että tiedän kun joulu lähestyy, myös mun vuosi Jenkeissä alkaa olla lopuillaan.
Ja tää vuoden loppuminen tuottaa tällä hetkellä ihan mieletöntä stressiä, ahdistusta ja panikointia. Ollaan tästä mun täällä olevien kavereiden kanssa paljon puhuttu. Mulla menee jo tässä kohtaa yöunet kun mietin näitä asioita liikaa. Saa nähdä millaset silmänaluset on tammikuussa. :D Noh jokatapauksessa, en osannut odottaa, että tää on näin vaikeeta ja ahdistavaa. Melkein jopa pahempi tilanne kun Suomesta tänne lähdettäessä. Niitä asioita mitkä tässä kotiin menossa ahdistaa on toooosi monta. Ja on vaan niin haikeeta lähtee täältä. Toki odotan innolla, että näen mun perheen ja kaverit pitkän ajan jälkeen, mutta se myös tuo paineita. Voiko kaikki olla ihan kun aina ennenkin? Jos ihmiset suomessa ei oo muuttunu niin oon varma, että mä oon jollain tapaa muuttunu. Tietysti toivon, että parempaan, mutta mistä sitä koskaan tietää. Ja kuinka sopeudun takasin Suomeen? Asiaa ei ainakaan helpota, että ei oo tällä hetkellä asuntoa siellä, eikä töitä ja tavarat odottaa varastossa. Eli ei kovin hehkee alku ainakaan oo tiedossa. Ja kaikin puolin oonko valmis menemään takasin vai oliskohan pitäny kuitenkin jäädä pidemmäks aikaa..? Oon kyllä aika varma, että au pair hommaa en enää pidempää kestäis, mut entäpä jotain muuta.. Ehkä joku päivä.
Ajatukset on siis kovin sekasin ja ei oikein aina tiedä miten päin olis. Toivon, että kaikki menee Suomessa hyvin ja elämä alkaa siellä sujua. Varmaan se niin on ja turhaan taas stressaan. Mutta kun ei osaa olla stressaamattakaan. Ja toivon mukaan ne läheisetkin hyväksyy mut takasin sellasena kun oon, samanlaisena tai erilaisena.
Nyt sitten viimeisistä hetkistä nauttien. Se on kuulkaa 7 viikkoa töitä jäljellä, sen jälkeen pienen loman kautta takaisin kylmään pohjolaan. :D
maanantai 16. marraskuuta 2009
Halloween, Florida, Paluu Suomeen.
Voih kun muistaisin mitä kaikkee on tapahtunut. En valitettavasti muista kun isoimmat jutut, joten pientä tarinaa niistä.
30.10.-31.10. Halloween Viikonloppu
Halloween tuli ja meni. Kaupat oli täynnä kaikenmaailman halloween kamaa ja ihmisten pihoja koristi halloween koristelut. Mulla jäi asun hankinta vähän viime tippaan, mutta löysin kun löysinkin sopivan asun, blondista muuttu musta hiuksinen merirosvo.
Perjantaina 4 kaveria tuli hakemaan mua ku pääsin töistä ja suunnattiin Lake Compounce nimiseen huvipuistoon. Siellä oli laitteita auki ja ehdittiin laitteissa hurvitella pari tuntia. Sitten sinne oli rakennettu Halloweenin kunniaksi iso Haunted Graveyard. Sinne sitten suunnattiin. Voi piru mikä kokemus. Oon samantyylisessä ollu Universal Studioilla Losissa, mutta tää oli kyllä paaaaaljon pahempi. Siellä mentiin erilaisten alueiden läpi missä oli jos jonki näköstä pelottelijaa, osa nukkeja ja osa oikeita näyttelijöitä. Siellä ne seuras meitä pimeessä ahtailla käytävillä ja niitä tuli joka suunnasta ja pahimmillaan oikeiden moottorisahojen kanssa ja se koko homma kesti TUNNIN kävellä läpi. Siis niin pelotti vaikka tiesi, että ei ne saa edes koskea meihin. :D Mutta oli hieno kokemus vaikka pissat meinas tulla housuun. Just jotain tollasta odotinkin.
Lauantaina kävin pikasesti kurkkaamassa lasten trick or treat kierrosta. Tyttö oli sairaanhoitaja ja poika poliisi. Sulosia tapauksia. Harmi vaan, että meidän perheessä ei karkkia juurikaan syödä niin suurin osa lasten nameista lensi roskiin. Sieltä suuntasin kavereiden kanssa Tarrytowniin Lauran luokse vähän juomingeille ja sieltä sitten NYCiin. Siellä mentiin taas Webster Halliin kun kaikki seurueessa ei oo 21 niin ei oo muita vaihtoehtoja. Siellä oli viralliset Halloween paraatin jatkot, joten väkeä riitti. Lippuja oli radion mukaan myyty 4000. Ja kyllä niistä sai maksaa, 50$vaikka ostettiin ennakkoon. Noh oli oikein hauskaa, kunnes yksi seurueesta viipyi vessassa liian pitkään niin järkkärit päätti sitten pistää pihalle. Eihän sitä voinut toista yksin jättää niin oli meidän muidenkin sit lähdettävä.. Et joo ei loppunu sitte kovin hienosti. Mut tulipahan käytyä! Sellanen Halloween tänä vuonna. :D
5.11.-9.11. Florida
Host perheen kanssa lähdettiin muutaman päivän lomalle Floridaan. Paikka oli Southwestissä, pieni saari nimeltään Captiva Island. Voi sitä ihanuutta kun päästiin Floridaan ja käveltiin lentokentältä ulos ja ihana lämmin ja aurinkoinen ilma oli vastassa. Olihan kuitenkin Marraskuu. ;) Oli oikein mukava loma. Mä olin töissä pari tuntia päivässä ja sitten muu aika hengailtiin koko perheen voimin. Kävin lasten kanssa rannalla ja sitten oltiin paljon altailla, melkeimpä koko päivä. Sain jopa vähän väriäkin. Ajeltiin paikasta toiseen Golf kärryllä ja nautittiin vaan niistä maisemista ja siitä lämmöstä. :) Tosi mukava loma ja ihana oli olla lämpösessä ja aurinkoisessa paikassa. Vaikkakin oli vähän tuulista (varsinkin 2 vikaa päivää) kun jossakin siellä merellä riehui Hurrikaani.
Floridan jälkeen palattiin kylmään New Yorkiin. Pikku masis iski sen jälkeen, mutta siitä selvis nopeesti. Ei täälläkään nyt kylmä oo kun ajattelee et on marraskuu. Joka päivä on ainakin +10, viime sunnuntaina jopa lähemmäs +20. Aurinkoistakin on ollu ja se piristää kummasti. Joten ei valittamista.
Muuten viime aikojen fiilikset on ollu sekavat. Sitä kun tajuaa että kohta on kotona nyt kun lentopäiväkin on varmistunut (23.1. olen siis takaisin suomessa). Ja tuntuu kamalalta ajatella, että pitää hyvästellä kaikki nämä ihanat ihmiset ja paikat, sitten tuntuu, et ihana päästä suomeen ja nähdä siellä kaikki tuttu ja turvallinen, sit taas ei halua lähtee ja jos lapset kiukkuaa haluis mennä vaan heti kotiin sillä sekunnilla. Mieliala vaihtuu joka päivä, joskus jopa useita kertoja päivässä. Tosi isoja asioita joutuu käydä läpi ja pään sisällä on miljoona eri asiaa. Eniten ahdistaa hyvästit ja samalla myös pelottaa kuinka ihmiset suomessa ottaa mut vastaan ja mitä musta ajatellaan. Siellä ihmiset ehkä luulee, että oon täysin samanlainen kun aina ennenkin, mutta kyllä tässä vuodessa jotain muutoksia on tapahtunut, en vaan oo niistä ihan varma ja tietonen itekään. Ja pelottaa myös se tilanne siellä, että ei oo omaa asuntoa eikä töitä. Niin ja miltä suomi tuntuu näin suurien kaupunkien ja suuren maan jälkeen? Noh kohta se selviää. :) Kyllä uskon, että kaikki asiat järjestyy. Helppoa se ei todellakaan oo, mutta onneks on ihmisiä ketä tukee ja auttaa parhaansa mukaan. Tuli ehkä melko sekanen kirjotus, mutta alka väsy painaa.
Tällä viikolla lapset on enemmän kotona, joten lisää töitä mulle. Ja ens viikonloppuna meen suorittamaan viimiset koulutunnit. Sitten ens viikolla onkin jo Kiitospäivä, sitä odotellessa. :)
30.10.-31.10. Halloween Viikonloppu
Halloween tuli ja meni. Kaupat oli täynnä kaikenmaailman halloween kamaa ja ihmisten pihoja koristi halloween koristelut. Mulla jäi asun hankinta vähän viime tippaan, mutta löysin kun löysinkin sopivan asun, blondista muuttu musta hiuksinen merirosvo.
Perjantaina 4 kaveria tuli hakemaan mua ku pääsin töistä ja suunnattiin Lake Compounce nimiseen huvipuistoon. Siellä oli laitteita auki ja ehdittiin laitteissa hurvitella pari tuntia. Sitten sinne oli rakennettu Halloweenin kunniaksi iso Haunted Graveyard. Sinne sitten suunnattiin. Voi piru mikä kokemus. Oon samantyylisessä ollu Universal Studioilla Losissa, mutta tää oli kyllä paaaaaljon pahempi. Siellä mentiin erilaisten alueiden läpi missä oli jos jonki näköstä pelottelijaa, osa nukkeja ja osa oikeita näyttelijöitä. Siellä ne seuras meitä pimeessä ahtailla käytävillä ja niitä tuli joka suunnasta ja pahimmillaan oikeiden moottorisahojen kanssa ja se koko homma kesti TUNNIN kävellä läpi. Siis niin pelotti vaikka tiesi, että ei ne saa edes koskea meihin. :D Mutta oli hieno kokemus vaikka pissat meinas tulla housuun. Just jotain tollasta odotinkin.
Lauantaina kävin pikasesti kurkkaamassa lasten trick or treat kierrosta. Tyttö oli sairaanhoitaja ja poika poliisi. Sulosia tapauksia. Harmi vaan, että meidän perheessä ei karkkia juurikaan syödä niin suurin osa lasten nameista lensi roskiin. Sieltä suuntasin kavereiden kanssa Tarrytowniin Lauran luokse vähän juomingeille ja sieltä sitten NYCiin. Siellä mentiin taas Webster Halliin kun kaikki seurueessa ei oo 21 niin ei oo muita vaihtoehtoja. Siellä oli viralliset Halloween paraatin jatkot, joten väkeä riitti. Lippuja oli radion mukaan myyty 4000. Ja kyllä niistä sai maksaa, 50$vaikka ostettiin ennakkoon. Noh oli oikein hauskaa, kunnes yksi seurueesta viipyi vessassa liian pitkään niin järkkärit päätti sitten pistää pihalle. Eihän sitä voinut toista yksin jättää niin oli meidän muidenkin sit lähdettävä.. Et joo ei loppunu sitte kovin hienosti. Mut tulipahan käytyä! Sellanen Halloween tänä vuonna. :D
5.11.-9.11. Florida
Host perheen kanssa lähdettiin muutaman päivän lomalle Floridaan. Paikka oli Southwestissä, pieni saari nimeltään Captiva Island. Voi sitä ihanuutta kun päästiin Floridaan ja käveltiin lentokentältä ulos ja ihana lämmin ja aurinkoinen ilma oli vastassa. Olihan kuitenkin Marraskuu. ;) Oli oikein mukava loma. Mä olin töissä pari tuntia päivässä ja sitten muu aika hengailtiin koko perheen voimin. Kävin lasten kanssa rannalla ja sitten oltiin paljon altailla, melkeimpä koko päivä. Sain jopa vähän väriäkin. Ajeltiin paikasta toiseen Golf kärryllä ja nautittiin vaan niistä maisemista ja siitä lämmöstä. :) Tosi mukava loma ja ihana oli olla lämpösessä ja aurinkoisessa paikassa. Vaikkakin oli vähän tuulista (varsinkin 2 vikaa päivää) kun jossakin siellä merellä riehui Hurrikaani.
Floridan jälkeen palattiin kylmään New Yorkiin. Pikku masis iski sen jälkeen, mutta siitä selvis nopeesti. Ei täälläkään nyt kylmä oo kun ajattelee et on marraskuu. Joka päivä on ainakin +10, viime sunnuntaina jopa lähemmäs +20. Aurinkoistakin on ollu ja se piristää kummasti. Joten ei valittamista.
Muuten viime aikojen fiilikset on ollu sekavat. Sitä kun tajuaa että kohta on kotona nyt kun lentopäiväkin on varmistunut (23.1. olen siis takaisin suomessa). Ja tuntuu kamalalta ajatella, että pitää hyvästellä kaikki nämä ihanat ihmiset ja paikat, sitten tuntuu, et ihana päästä suomeen ja nähdä siellä kaikki tuttu ja turvallinen, sit taas ei halua lähtee ja jos lapset kiukkuaa haluis mennä vaan heti kotiin sillä sekunnilla. Mieliala vaihtuu joka päivä, joskus jopa useita kertoja päivässä. Tosi isoja asioita joutuu käydä läpi ja pään sisällä on miljoona eri asiaa. Eniten ahdistaa hyvästit ja samalla myös pelottaa kuinka ihmiset suomessa ottaa mut vastaan ja mitä musta ajatellaan. Siellä ihmiset ehkä luulee, että oon täysin samanlainen kun aina ennenkin, mutta kyllä tässä vuodessa jotain muutoksia on tapahtunut, en vaan oo niistä ihan varma ja tietonen itekään. Ja pelottaa myös se tilanne siellä, että ei oo omaa asuntoa eikä töitä. Niin ja miltä suomi tuntuu näin suurien kaupunkien ja suuren maan jälkeen? Noh kohta se selviää. :) Kyllä uskon, että kaikki asiat järjestyy. Helppoa se ei todellakaan oo, mutta onneks on ihmisiä ketä tukee ja auttaa parhaansa mukaan. Tuli ehkä melko sekanen kirjotus, mutta alka väsy painaa.
Tällä viikolla lapset on enemmän kotona, joten lisää töitä mulle. Ja ens viikonloppuna meen suorittamaan viimiset koulutunnit. Sitten ens viikolla onkin jo Kiitospäivä, sitä odotellessa. :)
perjantai 23. lokakuuta 2009
Iskän kanssa hengailua ja lomaa!
Isi siis tuli vihdoin kylään 7.10. Tarkoitus oli mennä iskää hakemaan kentältä illalla töiden jälkeen. Mutta lento oli myöhässä kevyet 7tuntia ja saapuminen oli arvioitu keskelle yötä n. 3.30am New Yorkin aikaa. Mua tietty vähän huoletti mitenkä iskä yksin selviää kentältä NYCiin ja sieltä junalla North Salemiin ja kerroin huoleni host äitille joka totes, että mun pitäis kyllä mennä se hakemaan. Ihme, että anto mun lähtee yöllä ajamaan. No menin sit nukkuu kahdeksan jälkeen ja sain unta 9 maissa ja lähin ajamaan kentälle joskus 3am. Johan oli kokemus. Koskaan en oo siellä käyny niin vähän jännäs. Mutta parempi noin kun ei ollu paljoa liikennettä ni sai rauhassa tehdä kaistanvaihtoja 12 kaistasilla teillä. :D Selvisin perille hienosti ja olin siellä odottelemassa juuri sopivaan aikaan.
Oli kyllä niin kiva nähdä iskää! Vaikka "justhan me nähtiin" 3 kk sitten. :D Ja vielä paremman siitä teki se, että iskä yöpy täällä meidän vierasasunnossa niin se oli sitten tässä lähellä koko ajan. to,pe meillä meni tässä meidän alueella hengaillessa ja lasten kanssa ollessa. Mulla oli ihan normaalisti töitä. Lauantaina lähdettiin NYCiin. Käytiin vähän times squarella ja Rock'nRoll Hall of Fame museossa, mikä olikin tosi kiva. Siellä kuulokkeet päässä kuljettiin ja hyvät rokkibiisit soi sitä mukaan kun museossa liikuttiin. Lisäks päästiin ilmaseks kun museo kunnioitti John Lennonin 69v syntymäpäivää. Illalla käytiin vielä syömässä hauskassa dinerissä ja parissa eri baarissa drinksulla. Toisessa baarissa iskältä myös kysyttiin henkkarit, voitteko uskoa, eihän se nyt oo kuitenkaan kun 26 vuotta mua vanhempi. Haha. Kyllä nauratti.
Sunnuntaina aamusta lähdettiin etsimään aamupalaa ja suunnattiin metrolla Brooklyniin. Siellä käytiin Prospect Parkissa, joka oli oikein kiva. Mutta huomasi kyllä, että ei siitä niin hyvää huolta pidetä kun central parkista. Sieltä sitten käveltiin rannan tuntumaan mistä näki mukavasti Manhattan Skylinen. Se on aina yhtä kivannäkönen vaikka sen on jo useempaan kertaan nähnytkin. Sunnuntai illan kruunasi asia mitä oon odottanut jo vuosia, nimittäin NHL jääkiekko peli Madiso Square Gardenissa. NY Rangers sai vastaansa Anahaim Ducksit, joissa pelaa mm. Saku Koivu, Teemu Selänne ja Petteri Nokelainen. Kyllä oli hieno ! Olikin jo vähän ikävä jääkiekko pelissä olemista. Ei voi muuta sanoo kun et hieno muisto jäi ja varmasti meen vielä joskus uudestaan. :)
Maanantaina sitten mentiin iskän ja lasten kanssa Bronxin eläintarhaan kun lapsilla ei ollu koulua. Oli hauskaa ja oli kiva kun isi oli mukana. Jäi lapsillekin hieno muisto. Ja aika söpö näky kun 5-v pikkupoika kävelee 2metrisen kanssa käsikädessä, niistä tais tulla hyviä kavereita. :) Lopulta oli iskän aika lähteä takasin kotiin, kyllä aika meni vaan liian nopeesti. Ja oli kovin tyhjä olo kun tuolla vierasasunnossa ei ollutkaan enää ketään. Mutta tästä hetkestä enää n. 3kk ja oon takasin kotona ja näen rakkaan perheen taas. :>
Se viikko menikin sitten nopeesti kun oli vaan 2 kokonaista työpäivää jäljellä. Torstaina (15.10.) iltapäivästä suuntasin junalla kohti NYCiä ja sieltä Lauran kanssa kohti lentokenttää ja suuntana LAS VEGAS ! Tätä oli odotettu enemmän kun paljon ja vihdoin se hetki oli käsillä, JEEEE! Vegasissa oltiin 6tunnin koneessa istumisen jälkeen paikallista aikaa n. puolen yön kieppeillä. Aika eroa New Yorkiin on siis 3 tuntia. Vähän käytiin istahtamassa hotelli huoneessa ja lähdettiin heti tutustumaan hotellin alabaariin. Kauaa ei jaksanut kun väsy paino.
Aamulla suht ajoissa ylös ja altaille. Onhan lokakuu niin pitää kai nyt altailla makailla. Niin kun Vegasissa arska paisto ja lämmintäkin oli vielä semmonen +30 (ja ihan joka päivä!). Siellä oltiin aamusta alku iltaan asti ja juotiin drinksuja ja nautittiin vaan siitä, että päästiin lomalle. Allas alue oli tosi ihana. Illasta mentiin syömään ja siellä saatiin managerilta paikka yhden clubin vieraslistalle. Sinne siis suunnattiin. Clubi oli 54ssä kerroksessa, näkymät Las Vegas Stripille ja ulkoterassillakin tanssilattia, NIIIN SIISTIÄ! Oli kyllä kivaa, Laura ei niinkään tykännyt kyllä musiikista mikä oli harmi. Ilta jatkui aamuun asti ja sama toistui sitten seuraavana päivänä, mutta eri clubilla. Sunnuntai iltana sitten kyllä huomas valvoneensa, väsytti ihan törkeen paljon. Vielä kuitenkin viimiset altaalla makoilut ja illalla eri casinoiden kiertelyä. Maanantai aamuna oli valitettavasti aika palata kotiin. :/
Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja oli tosi kivaa. Sain sen mitä tarvitsin, rentouttavan loman. Vaikka olinkin ihan väsynyt kun kotiin palasin. ;)
Arkeen paluu on sujunu vähän takkuillen ja on ollu aika tylsä viikko. Viikonlopullekaan oo oikein mitään erikoista tekemistä. Mutta ehkä hyvä vaan ni jos sais rahaa säästöön.
Tätä viikkoa on myös varjostanut uutinen Tampereelta. Nuori mies katosi 2 viikkoa sitten ja löytyi tänään hukkuneen. Valitettavasti henkilö on monen mun kaverin kaveri ja jokatapauksessa kamala juttu.
Osanotto Nikon perheelle ja ystäville. Life's tough.
Oli kyllä niin kiva nähdä iskää! Vaikka "justhan me nähtiin" 3 kk sitten. :D Ja vielä paremman siitä teki se, että iskä yöpy täällä meidän vierasasunnossa niin se oli sitten tässä lähellä koko ajan. to,pe meillä meni tässä meidän alueella hengaillessa ja lasten kanssa ollessa. Mulla oli ihan normaalisti töitä. Lauantaina lähdettiin NYCiin. Käytiin vähän times squarella ja Rock'nRoll Hall of Fame museossa, mikä olikin tosi kiva. Siellä kuulokkeet päässä kuljettiin ja hyvät rokkibiisit soi sitä mukaan kun museossa liikuttiin. Lisäks päästiin ilmaseks kun museo kunnioitti John Lennonin 69v syntymäpäivää. Illalla käytiin vielä syömässä hauskassa dinerissä ja parissa eri baarissa drinksulla. Toisessa baarissa iskältä myös kysyttiin henkkarit, voitteko uskoa, eihän se nyt oo kuitenkaan kun 26 vuotta mua vanhempi. Haha. Kyllä nauratti.
Sunnuntaina aamusta lähdettiin etsimään aamupalaa ja suunnattiin metrolla Brooklyniin. Siellä käytiin Prospect Parkissa, joka oli oikein kiva. Mutta huomasi kyllä, että ei siitä niin hyvää huolta pidetä kun central parkista. Sieltä sitten käveltiin rannan tuntumaan mistä näki mukavasti Manhattan Skylinen. Se on aina yhtä kivannäkönen vaikka sen on jo useempaan kertaan nähnytkin. Sunnuntai illan kruunasi asia mitä oon odottanut jo vuosia, nimittäin NHL jääkiekko peli Madiso Square Gardenissa. NY Rangers sai vastaansa Anahaim Ducksit, joissa pelaa mm. Saku Koivu, Teemu Selänne ja Petteri Nokelainen. Kyllä oli hieno ! Olikin jo vähän ikävä jääkiekko pelissä olemista. Ei voi muuta sanoo kun et hieno muisto jäi ja varmasti meen vielä joskus uudestaan. :)
Maanantaina sitten mentiin iskän ja lasten kanssa Bronxin eläintarhaan kun lapsilla ei ollu koulua. Oli hauskaa ja oli kiva kun isi oli mukana. Jäi lapsillekin hieno muisto. Ja aika söpö näky kun 5-v pikkupoika kävelee 2metrisen kanssa käsikädessä, niistä tais tulla hyviä kavereita. :) Lopulta oli iskän aika lähteä takasin kotiin, kyllä aika meni vaan liian nopeesti. Ja oli kovin tyhjä olo kun tuolla vierasasunnossa ei ollutkaan enää ketään. Mutta tästä hetkestä enää n. 3kk ja oon takasin kotona ja näen rakkaan perheen taas. :>
Se viikko menikin sitten nopeesti kun oli vaan 2 kokonaista työpäivää jäljellä. Torstaina (15.10.) iltapäivästä suuntasin junalla kohti NYCiä ja sieltä Lauran kanssa kohti lentokenttää ja suuntana LAS VEGAS ! Tätä oli odotettu enemmän kun paljon ja vihdoin se hetki oli käsillä, JEEEE! Vegasissa oltiin 6tunnin koneessa istumisen jälkeen paikallista aikaa n. puolen yön kieppeillä. Aika eroa New Yorkiin on siis 3 tuntia. Vähän käytiin istahtamassa hotelli huoneessa ja lähdettiin heti tutustumaan hotellin alabaariin. Kauaa ei jaksanut kun väsy paino.
Aamulla suht ajoissa ylös ja altaille. Onhan lokakuu niin pitää kai nyt altailla makailla. Niin kun Vegasissa arska paisto ja lämmintäkin oli vielä semmonen +30 (ja ihan joka päivä!). Siellä oltiin aamusta alku iltaan asti ja juotiin drinksuja ja nautittiin vaan siitä, että päästiin lomalle. Allas alue oli tosi ihana. Illasta mentiin syömään ja siellä saatiin managerilta paikka yhden clubin vieraslistalle. Sinne siis suunnattiin. Clubi oli 54ssä kerroksessa, näkymät Las Vegas Stripille ja ulkoterassillakin tanssilattia, NIIIN SIISTIÄ! Oli kyllä kivaa, Laura ei niinkään tykännyt kyllä musiikista mikä oli harmi. Ilta jatkui aamuun asti ja sama toistui sitten seuraavana päivänä, mutta eri clubilla. Sunnuntai iltana sitten kyllä huomas valvoneensa, väsytti ihan törkeen paljon. Vielä kuitenkin viimiset altaalla makoilut ja illalla eri casinoiden kiertelyä. Maanantai aamuna oli valitettavasti aika palata kotiin. :/
Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja oli tosi kivaa. Sain sen mitä tarvitsin, rentouttavan loman. Vaikka olinkin ihan väsynyt kun kotiin palasin. ;)
Arkeen paluu on sujunu vähän takkuillen ja on ollu aika tylsä viikko. Viikonlopullekaan oo oikein mitään erikoista tekemistä. Mutta ehkä hyvä vaan ni jos sais rahaa säästöön.
Tätä viikkoa on myös varjostanut uutinen Tampereelta. Nuori mies katosi 2 viikkoa sitten ja löytyi tänään hukkuneen. Valitettavasti henkilö on monen mun kaverin kaveri ja jokatapauksessa kamala juttu.
Osanotto Nikon perheelle ja ystäville. Life's tough.
tiistai 6. lokakuuta 2009
Yleispäivitys arjesta
Tähän alkuun sen verran, että kirjotin siis yhdellä kertaa kolme päivitystä. Vähän alempaa siis löytyy Niagaran putous reissun päivitys ja synttäripäivitys. Jaksat lukea tai et. :)
Arki täällä sujuu edelleen mukavissa merkeissä. Pinnaa kiristää taas vähän useemmin kun hetki sitten, mutta ei nyt mitään ihan pahoja hermon menetyksiä oo ollut. Sää on täälläkin jo muuttunut syksyiseksi, mutta sopii mulle. On niiiiiin kaunista. Täällä on niin paljon lehtipuita, että monet ette osaa edes kuvitella ja ne kun kaikki vaihtaa värejä samoihin aikoihin niin on todella kaunista! Jotkut puut on ihan kirkkaan punaisia. Ilma on muutenkin ollut aurinkoinen lähes koko aika ja iltapäivisin lämpötila saattaa edelleen nousta +17-+19 asteeseen. Mutta kuitenkin ilma on todella raikas ja hyvä hengittää. Kesällä oli niin kuuma ja kostea, että oli joskus melko tuskasta. Tätä on siinä mielessä kaivannut jo.
Lapset käy koulussa ahkerasti. Päivät niillä on hurjan pitkiä. Joka päivä 9-4. Jopa pienemmällä 5 vuotiaalla. Siitä kyllä huomaa, että se on tosi väsyny iltasin ja sen seurauksena joskus myös tosi kiukkunen. Mutta se on vanhempien asia päättää minkälainen ohjelma sillä on. Toki en valita kun mulla on niin paljon vapaa aikaa mikä on tosi jees, mutta kyllä mun sääliks käy välillä pikkumiestä. Aijoo ja en tiedä oonko siitä koskaan maininnut kun tuo tyttö 8v osaa laskea tosi sujuvasti 1-10 suomeksi. Ja osaa myös joitain perus sanoja. Yks päivä sitten päätin opettaa nuoremmallekin numeroita niin sehän totes että "kyllä mää osaan yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän kahdeksan yhdeksän kymmenen" Sieltä tuli numerot 1-10 tosi sujuvasti vaikka en koskaan oo opettanut. Kai se on siskoonsa kuunnellut ja oppinut. Älyttömän sulosen kuulosta kun toinen laskee. :) <3
Meillä on uusi au pair tiedossa joka siis ottaa mun paikan tammikuussa. Mä aion tehdä töitä vähän pidempään kun oli tarkoitus, aina 13.1. asti ja tää uusi au pair SAKSASTA (:/) tulee 8.1. Eli muutama päivä ollaan sitten yhtäaikaa niin pääsen opettamaan sille arjen askareita. Ihan mukavalta vaikuttaa ja sopivalta tähän perheeseen. :) Tosin en osannut odottaa kuinka oudolta tää tuntu. Lapset tietysti siitä tosi innoissaan ja hän on puheen aiheena paljon ollut viimepäivinä niin kyllä se vaan vähän sydämmestä vihlasee. Ei oikein pysty ymmärtämään, että mä lähden ihan pian. Tuntuu hullulta antaa "mun lapset" ja "mun perhe" jollekin toiselle. Mutta niin se menee.
Sunnuntaina meillä oli host vanhempien 10 vuotishääpäivä juhlat täällä meillä. Mä olin töissä ja myös L oli palkattu lapsen vahdiksi. Aamulla ennen ku juhlat starttas menin alakertaan juttelemaan host äidille. Siinä kesken lauseen lopetin puhumisen kun hämmennyin niin kovin. Jäin tuijottamaan miestä joka oli meidän keittiössä, hän oli kokki. Siis morjes, meillä oli oma kokki!!! Ihan oikee sellanen, kokin kuteet päällä. Ja myöhemmin tuli myös apukokki ja tarjoilija. Kyllä se varmaan ihmetteli kun tuijotin vaan ja lopetin puhumisen, mutta hämmennyin niin kovin. :D Teki kyllä hyvää ruokaa ja vieläkin on jäljellä vaikka kuinka paljon. Juhlat oli tosi onnistunu. Lapsia oli kaikkiaan 12 ja niiden perään L:n kanssa katsottiin ja keksittiin niille tekemistä. Juhlat kesti kaikkiaan 4.5 tuntia ja jossain kohtaa meinas uupua sen lapsilauman kanssa, mutta lopussa kiitos seisoo kun host isi toi meille palkan käteen. ;) Sitten en valittanu enää yhtään. :D haha.
Eilen maanantaina 5.10. (voi hurja, lokakuu jo!!!) oltiin L:n ja Lauran kanssa Madison Square Gardenilla NYCssä katsomassa P!NK:iä ja oli niiin huippua! Ihan mielettömän kivaa ja oli niin hienoa nähdä kyseinen artisti livenä. Meidän paikat oli tosi ylhäällä, mutta silti oikein hyvät. Näkymä lavalle oli tosi hyvä ja oltiin eturivissa niin sai nojailla kaiteeseen eikä ketään ollut edessä. Aivan mahtavaa kyllä. Yks niistä kokemuksista mitä halusinkin täällä saada. Niin paljon ihmisiä ja kaikki (myös ne yläkatsomot) ihan menossa mukana!
Nyt sitten odotan huomista kuin kuuta nousevaa, ISI TULEE KYLÄILEMÄÄN !!!! :) Huomenna illalla meidän aikaa lähden hakemaan isiä kentältä, vähän jännittää sinne ajaminen, mutta eiköhän siitä selvitä. Iskä aikoo olla täällä aina maanantaihin asti, joten varmasti mukava loppuviikko tulossa! Sieltä tulee sitten myös mukana ruisleipää, päärynäsiideriä, irtokarkkeja ja fazerin suklaata, ainakin toivon mukaan. ;) Nams! Kerron sitten loppuviikon tapahtumista toivon mukaan heti sen jälkeen kun isi lähtee, ettei tää päivitys jäis näin pahasti aina jälkeen.
Mahtavaa viikkoa kaikille! Täällä hymyillään ja nautitaan elämästä. :)
Arki täällä sujuu edelleen mukavissa merkeissä. Pinnaa kiristää taas vähän useemmin kun hetki sitten, mutta ei nyt mitään ihan pahoja hermon menetyksiä oo ollut. Sää on täälläkin jo muuttunut syksyiseksi, mutta sopii mulle. On niiiiiin kaunista. Täällä on niin paljon lehtipuita, että monet ette osaa edes kuvitella ja ne kun kaikki vaihtaa värejä samoihin aikoihin niin on todella kaunista! Jotkut puut on ihan kirkkaan punaisia. Ilma on muutenkin ollut aurinkoinen lähes koko aika ja iltapäivisin lämpötila saattaa edelleen nousta +17-+19 asteeseen. Mutta kuitenkin ilma on todella raikas ja hyvä hengittää. Kesällä oli niin kuuma ja kostea, että oli joskus melko tuskasta. Tätä on siinä mielessä kaivannut jo.
Lapset käy koulussa ahkerasti. Päivät niillä on hurjan pitkiä. Joka päivä 9-4. Jopa pienemmällä 5 vuotiaalla. Siitä kyllä huomaa, että se on tosi väsyny iltasin ja sen seurauksena joskus myös tosi kiukkunen. Mutta se on vanhempien asia päättää minkälainen ohjelma sillä on. Toki en valita kun mulla on niin paljon vapaa aikaa mikä on tosi jees, mutta kyllä mun sääliks käy välillä pikkumiestä. Aijoo ja en tiedä oonko siitä koskaan maininnut kun tuo tyttö 8v osaa laskea tosi sujuvasti 1-10 suomeksi. Ja osaa myös joitain perus sanoja. Yks päivä sitten päätin opettaa nuoremmallekin numeroita niin sehän totes että "kyllä mää osaan yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän kahdeksan yhdeksän kymmenen" Sieltä tuli numerot 1-10 tosi sujuvasti vaikka en koskaan oo opettanut. Kai se on siskoonsa kuunnellut ja oppinut. Älyttömän sulosen kuulosta kun toinen laskee. :) <3
Meillä on uusi au pair tiedossa joka siis ottaa mun paikan tammikuussa. Mä aion tehdä töitä vähän pidempään kun oli tarkoitus, aina 13.1. asti ja tää uusi au pair SAKSASTA (:/) tulee 8.1. Eli muutama päivä ollaan sitten yhtäaikaa niin pääsen opettamaan sille arjen askareita. Ihan mukavalta vaikuttaa ja sopivalta tähän perheeseen. :) Tosin en osannut odottaa kuinka oudolta tää tuntu. Lapset tietysti siitä tosi innoissaan ja hän on puheen aiheena paljon ollut viimepäivinä niin kyllä se vaan vähän sydämmestä vihlasee. Ei oikein pysty ymmärtämään, että mä lähden ihan pian. Tuntuu hullulta antaa "mun lapset" ja "mun perhe" jollekin toiselle. Mutta niin se menee.
Sunnuntaina meillä oli host vanhempien 10 vuotishääpäivä juhlat täällä meillä. Mä olin töissä ja myös L oli palkattu lapsen vahdiksi. Aamulla ennen ku juhlat starttas menin alakertaan juttelemaan host äidille. Siinä kesken lauseen lopetin puhumisen kun hämmennyin niin kovin. Jäin tuijottamaan miestä joka oli meidän keittiössä, hän oli kokki. Siis morjes, meillä oli oma kokki!!! Ihan oikee sellanen, kokin kuteet päällä. Ja myöhemmin tuli myös apukokki ja tarjoilija. Kyllä se varmaan ihmetteli kun tuijotin vaan ja lopetin puhumisen, mutta hämmennyin niin kovin. :D Teki kyllä hyvää ruokaa ja vieläkin on jäljellä vaikka kuinka paljon. Juhlat oli tosi onnistunu. Lapsia oli kaikkiaan 12 ja niiden perään L:n kanssa katsottiin ja keksittiin niille tekemistä. Juhlat kesti kaikkiaan 4.5 tuntia ja jossain kohtaa meinas uupua sen lapsilauman kanssa, mutta lopussa kiitos seisoo kun host isi toi meille palkan käteen. ;) Sitten en valittanu enää yhtään. :D haha.
Eilen maanantaina 5.10. (voi hurja, lokakuu jo!!!) oltiin L:n ja Lauran kanssa Madison Square Gardenilla NYCssä katsomassa P!NK:iä ja oli niiin huippua! Ihan mielettömän kivaa ja oli niin hienoa nähdä kyseinen artisti livenä. Meidän paikat oli tosi ylhäällä, mutta silti oikein hyvät. Näkymä lavalle oli tosi hyvä ja oltiin eturivissa niin sai nojailla kaiteeseen eikä ketään ollut edessä. Aivan mahtavaa kyllä. Yks niistä kokemuksista mitä halusinkin täällä saada. Niin paljon ihmisiä ja kaikki (myös ne yläkatsomot) ihan menossa mukana!
Nyt sitten odotan huomista kuin kuuta nousevaa, ISI TULEE KYLÄILEMÄÄN !!!! :) Huomenna illalla meidän aikaa lähden hakemaan isiä kentältä, vähän jännittää sinne ajaminen, mutta eiköhän siitä selvitä. Iskä aikoo olla täällä aina maanantaihin asti, joten varmasti mukava loppuviikko tulossa! Sieltä tulee sitten myös mukana ruisleipää, päärynäsiideriä, irtokarkkeja ja fazerin suklaata, ainakin toivon mukaan. ;) Nams! Kerron sitten loppuviikon tapahtumista toivon mukaan heti sen jälkeen kun isi lähtee, ettei tää päivitys jäis näin pahasti aina jälkeen.
Mahtavaa viikkoa kaikille! Täällä hymyillään ja nautitaan elämästä. :)
Finally 21
Sitten tähän yhteen hienoon hetkeen vuoden aikana. Vihdoinkin täytin 21 vuotta !! Se kun täällä Jenkeissä tarkoittaa, että olen laillisesti täysi-ikäinen. JEEEEE !
Perheen kanssa juhlittiin mun synttäreitä jo tiistaina 22.9. vaikka syntymäpäivä virallisesti olikin 23.9. Ei meillä mitään ihmeellistä, normaali päivällinen ja jälkiruuaksi herkullista suklaa kakkua. Host vanhemmilta sain lahjaksi kaulakorun. Kaulakorussa on toivomus luu ja teksti joka tuli korun mukana paketissa sanoo näin "DREAM. Make a wish each time you put on your necklace. Allow it to be a daily reminder to dream big! Any dream you can think of is possible! Be aware of your dreams, and make them happen!" Musta toi on ihana teksti. Kuvaa todella hyvin sitä, mitä itsekin ajattelin siitä, että unelmat on tehty toteutettaviksi. Sitähän mä nytkin elän, yhtä mun omaa unelmaa. Koru on todella pieni ja siro ja tykkään siitä kovasti. Lapsilta sain mm. käsin tehtyä pinkkiä paperia ja hammaslääkäriltä saatuja "leluja" haha. Melko söpöä, eikse niin ole että ajatus on tärkein.
Perjantaina sitten olin sopinut kavereiden kanssa, että mennään yhdessä päivälliselle ja sitten ICONiin vähän tanssimaan. Treffattiin ravintolassa ja sain pienen pieniä lahjojakin, mitä en kyllä odottanut. :) Olipa aika hauskaa tilata kalja ruuan kanssa. :D Niin joo ja kaverit siellä Suomessa, uskokaa tai älkää, mutta täällä kalja maistuu kyllä hyvältä. Ei tosin kaikki, vaan ne miedoimmat. ;) Ruuan jälkeen sitten sinne pikku clubille ja ilmaseks pääsin sisään synttäreiden kunniaksi. Siellä sitten olikin porukkaa enemmän kun koskaan, koska oli "girls gone wild" perjantai missä oli jotkut tyypit kuvaamassa illan menoa. Kyllä sääliksi käy siellä niitä tyttöjä.. En tiä mitenkä sen sanoi kauniisti, mutta siellä jotkut tytöt on kyllä niin, hmm, halpoja. :D Ite en pystyis moiseen koskaan, mutta omapahan on valintansa. Amerikkalaiset on kai vähän tollasia. No oli jokatapauksessa hauskaa, vaikka kauaa en ehtinytkään olla kun lauantaina oli työpäivä.
Viralliset synttärijuhlinnat oli sitten 26.9. NYCssä. Rakas äiti sieltä otti hostellista meille oman huoneen, että saatiin jäädä NYCiin yöksi. Iso kiitos siitä!!! L:n kanssa sinne suunnattiin ja alotettiin syömällä hulppea juhlapäivällinen, Subi Subwaystä :D Tietysti nautittiin ilolientä ja samalla meikkailtiin ja laiteltiin tukkaa. L antoi mulle mahti lahjan; paljon kaikke synttäri kamaa (birthday girl henkkarin säilytys taskun missä vilkkuu valot, sammakon mikä laulaa, kypärän mihin saa kaljapullot ja pillillä voi sitten imutella yms. yhtä hulvatonta) ja tietysti niistä osaa mun piti sitten käyttää illan aikana. :D Ja sitten se oikee lahja oli kaunis hopeinen kaulakoru ja sormus joissa molemmissa on teksti ystävyyteen liittyen. :)
Lopulta sitten päästiin liikkelle ja suunnattiin Webster Halliin kun L ei vielä oo 21. Siellä sitten vietettiin iltaa myös Saksalaisen P:n kanssa ja oli hauskaa ja jollain tapaa kyllä ikimuistoinen ilta (osa kavereista saa ehkä yksityiskohtasempaa tietoa, mutta kaikkee ei viitti netissä julkasta). Matkalla hostelliin löysin ison kasan ilmapalloja ja päätin ottaa ne mukaani. MUISTAAKSENI jätin ne hostellin ulkopuolelle, mutta aamulla ne oli kuitenkin sisällä. Hahaha. :D
Muutaman tunnin yöunien jälkeen oli aika nousta ja luovuttaa huone. Ja voi elämä sitä olotilaa. Kyllä siinä kohtaa mietti, että ihan hyvä kun oli 9 kk alaikänen... Mutta olipahan viikonloppu. :D Sunnuntaina jumitettiin NYCssä. Käveltiin siellä täällä, käytiin leffassa ja syömässä millon missäkin. EI kovin paljoo kyennyt. Ja oli kyllä kamalaa ma aamuna kun ei voinu host äidille koko totuutta kertoo. Eiköhän se nyt arvannut, mutta silti. Nämä kun ei käytä alkoholia ollenkaan ja ovat kovin tiukkoja sen suhteen niin parempi olla vaan hiljaa. :)
Perheen kanssa juhlittiin mun synttäreitä jo tiistaina 22.9. vaikka syntymäpäivä virallisesti olikin 23.9. Ei meillä mitään ihmeellistä, normaali päivällinen ja jälkiruuaksi herkullista suklaa kakkua. Host vanhemmilta sain lahjaksi kaulakorun. Kaulakorussa on toivomus luu ja teksti joka tuli korun mukana paketissa sanoo näin "DREAM. Make a wish each time you put on your necklace. Allow it to be a daily reminder to dream big! Any dream you can think of is possible! Be aware of your dreams, and make them happen!" Musta toi on ihana teksti. Kuvaa todella hyvin sitä, mitä itsekin ajattelin siitä, että unelmat on tehty toteutettaviksi. Sitähän mä nytkin elän, yhtä mun omaa unelmaa. Koru on todella pieni ja siro ja tykkään siitä kovasti. Lapsilta sain mm. käsin tehtyä pinkkiä paperia ja hammaslääkäriltä saatuja "leluja" haha. Melko söpöä, eikse niin ole että ajatus on tärkein.
Perjantaina sitten olin sopinut kavereiden kanssa, että mennään yhdessä päivälliselle ja sitten ICONiin vähän tanssimaan. Treffattiin ravintolassa ja sain pienen pieniä lahjojakin, mitä en kyllä odottanut. :) Olipa aika hauskaa tilata kalja ruuan kanssa. :D Niin joo ja kaverit siellä Suomessa, uskokaa tai älkää, mutta täällä kalja maistuu kyllä hyvältä. Ei tosin kaikki, vaan ne miedoimmat. ;) Ruuan jälkeen sitten sinne pikku clubille ja ilmaseks pääsin sisään synttäreiden kunniaksi. Siellä sitten olikin porukkaa enemmän kun koskaan, koska oli "girls gone wild" perjantai missä oli jotkut tyypit kuvaamassa illan menoa. Kyllä sääliksi käy siellä niitä tyttöjä.. En tiä mitenkä sen sanoi kauniisti, mutta siellä jotkut tytöt on kyllä niin, hmm, halpoja. :D Ite en pystyis moiseen koskaan, mutta omapahan on valintansa. Amerikkalaiset on kai vähän tollasia. No oli jokatapauksessa hauskaa, vaikka kauaa en ehtinytkään olla kun lauantaina oli työpäivä.
Viralliset synttärijuhlinnat oli sitten 26.9. NYCssä. Rakas äiti sieltä otti hostellista meille oman huoneen, että saatiin jäädä NYCiin yöksi. Iso kiitos siitä!!! L:n kanssa sinne suunnattiin ja alotettiin syömällä hulppea juhlapäivällinen, Subi Subwaystä :D Tietysti nautittiin ilolientä ja samalla meikkailtiin ja laiteltiin tukkaa. L antoi mulle mahti lahjan; paljon kaikke synttäri kamaa (birthday girl henkkarin säilytys taskun missä vilkkuu valot, sammakon mikä laulaa, kypärän mihin saa kaljapullot ja pillillä voi sitten imutella yms. yhtä hulvatonta) ja tietysti niistä osaa mun piti sitten käyttää illan aikana. :D Ja sitten se oikee lahja oli kaunis hopeinen kaulakoru ja sormus joissa molemmissa on teksti ystävyyteen liittyen. :)
Lopulta sitten päästiin liikkelle ja suunnattiin Webster Halliin kun L ei vielä oo 21. Siellä sitten vietettiin iltaa myös Saksalaisen P:n kanssa ja oli hauskaa ja jollain tapaa kyllä ikimuistoinen ilta (osa kavereista saa ehkä yksityiskohtasempaa tietoa, mutta kaikkee ei viitti netissä julkasta). Matkalla hostelliin löysin ison kasan ilmapalloja ja päätin ottaa ne mukaani. MUISTAAKSENI jätin ne hostellin ulkopuolelle, mutta aamulla ne oli kuitenkin sisällä. Hahaha. :D
Muutaman tunnin yöunien jälkeen oli aika nousta ja luovuttaa huone. Ja voi elämä sitä olotilaa. Kyllä siinä kohtaa mietti, että ihan hyvä kun oli 9 kk alaikänen... Mutta olipahan viikonloppu. :D Sunnuntaina jumitettiin NYCssä. Käveltiin siellä täällä, käytiin leffassa ja syömässä millon missäkin. EI kovin paljoo kyennyt. Ja oli kyllä kamalaa ma aamuna kun ei voinu host äidille koko totuutta kertoo. Eiköhän se nyt arvannut, mutta silti. Nämä kun ei käytä alkoholia ollenkaan ja ovat kovin tiukkoja sen suhteen niin parempi olla vaan hiljaa. :)
Niagara Falls
Koska päivitys on taas jäänyt niin kirjotan ainakin parissa eri osassa ja vaan ne tärkeimmät tapahtumat. Millään ei pysty muistamaan ihan kaikkee mitä tässä on viikkojen varsilla tapahtunut.
Alotetaan siis viikonlopusta 18.9.-20.9.
Peejantaina töiden jälkeen suuntasiin kiirellä juna-asemalle missä tapasin L:n ja suunnattiin kohti NYCiä. Siellä treffattiin Laura ja lähdettiin bussiasemalle. Suuntana oli Niagaran putoukset aina Canadassa saakka. Bussi lähti liikkelle noin 11 aikaan pe iltana. Aika nopeesti meni matka ja yhden vaihdon + raja pysähdyksen jälkeen oltiin Niagaran putouksilla lauantai aamuna noin 8 aikaan. Eli koko yö tuli matkustettua. Onneks vähän edes sai nukuttua niin ei ihan hullu väsymys ollu sillon aamulla.
Suunnattiin hostelliin mihin ei vielä voitu kirjautua kun oli niin aikasta. He kuitenkin lupas, että saadaan jättää tavarat säilytykseen ja syödä aamupalaa. Siinä sitten laittauduttiin vähän ja nautiskeltiin kahvista ja mustikkamuffinsseista (oli siellä muutakin) ja lähdettiin tutustumaan alueeseen.
Suunnattiin heti kohti putouksia ja päätettiin ostaa passi millä pääsi 4 eri kohteeseen. Heti alkuunsa sai kuvan, että melkonen turisti paikka on kun löyty kaiken näköstä viihdykettä maailmanpyörästä kummitustaloihin ja ruokapaikoista kauppoihin. Mutta turisteja oltiinkin ja yhtään ei haitannut. Passia hyödynnettiin ensimmäisen kerran Maid of the mist laivalla. Saatiin siniset kertakäyttö sadetakit päälle ja suunnattiin laivalla lähemmäs putouksia. Oli ne vaan upeet ! Ja kyllä oli sadetakki tarpeeseen nimittäin vettä tuli välillä kun ämpäristä kaatamalla. Onneks ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi kirkkaalta taivalta ja iltapäivää kohden lämpenikin mukavasti.
Maid of the mistin jälkeen suunnattiin pienellä bussilla kohti Whirlpoolia (pesukone haha). Siellä päästiin kävelemään puista tietä pitkin aivan veden lähelle ja oli niin mahtavat maisemat. Sitä jakso katsella vaikka kuinka pitkään. Ja vesi meni ohitte hurjaa vauhtia.
Tämän jälkeen alkokin jo väsy vähän painaa niin suunnattiin sitten lasilliselle (toinen kohokohta canadassa). Ikäraja alkoholiin on Canadassa 19 niin mentiin terassille istumaan ja kyllä maistu mansikka margharita paremmalta kuin koskaan! Pääsimpä sittenkin tänä kesänä terassille vaikka olin ihan varma, että jää terassit vuodelta 2009 kokonaan pois. Mikäs siinä istuessa auringon alla, putouksia katsellen ja margharitaa nauttien. Voitte vaan kuvitella !
Meillä oli vielä yksi kohde käymättä niistä missä haluttiin käydä. Eli suuntana oli matka putouksien taakse. Hissillä mentiin alas, tällä kertaa keltaiset sadetakit päällä. Ja käytäviä pitkin käveltiin parille eri "näköala" pisteelle. Käytävillä kävellessä tuntu hullulta kun kuuli kuinka se vesi menee siinä meidän yläpuolella. Ja päästiin kurkkimaan veden läpi, mitään ei kyllä nähnyt, mutta olipahan kokemus. Eräältä näköala tasanteelta oli myös mahtava näkymä molemmille putouksille. Siihen maisemaan ei vaan voinut kyllästyä.
Tässä kohtaa alko sitten ihan tosissaan väsy painaa ja nälkä ja sehän tekee musta vaan kiukkusen. Mutta ei auttanut muu kun tarpoa eteenpäin ja yrittää pitää kiukut sisällä. Olo parani kummasti kun sain vähän välipalaa ja viinakaupan kautta suunnattiin hostellille. Siinä kohtaa ei kyllä mikään paras juhlafiilis ollut kun väsytti niin paljon, mutta jos Canadaan asti on lähtenyt niin ei auta itku markkinoilla.
Käytiin Hard Rock Cafessa päivällisellä ja Lauran kanssa oltiin pyydetty henkilökuntaa järkkäämään synttäri yllätys L:lle. Neiti kun oli juuri ennen reissua täyttänyt 20. Henkilökunta tuli laulaen meidän pyötään ja L sai makoisan jätskiannoksen.
Loppu ilta sitten vietettiin paikallisella clubilla ja oli kyllä niiiiiiin kivaa. Varmaan paras bileilta koko vuoden aikana. :)
Sinä yönä ei oikein tullu nukuttua ja aamulla sitten pitikin suunnata bussiasemalle jo 10 aikaan. Meidän matka kohti NYCiä kun alkoi jo 11sta.
Jostain syystä napattiin väärä bussi, mikä olikin sitten hitaampi ja pysähty vaikka kuinka monessa paikassa. Tällä kertaa matka meni hitaaasti vaikka nukuinkin melkein koko aika. Mutta silti tuntu, että siellä piti istua ikuisuus. NYCssä sitten oltiin sunnuntai iltana vähän jälkeen 10.
Pitkä ja uuvuttava matka lyhyessä ajassa, mutta kyllä oli sen arvoinen. Niin hieno kokemus kyllä ja mahtava viikonloppu ihan kaikin puolin. Jos jotkut NY/NJ alueella olevat au pairit mun blogia lukee niin suosittelen kyllä siellä käymään vuoden aikana. :)
Alotetaan siis viikonlopusta 18.9.-20.9.
Peejantaina töiden jälkeen suuntasiin kiirellä juna-asemalle missä tapasin L:n ja suunnattiin kohti NYCiä. Siellä treffattiin Laura ja lähdettiin bussiasemalle. Suuntana oli Niagaran putoukset aina Canadassa saakka. Bussi lähti liikkelle noin 11 aikaan pe iltana. Aika nopeesti meni matka ja yhden vaihdon + raja pysähdyksen jälkeen oltiin Niagaran putouksilla lauantai aamuna noin 8 aikaan. Eli koko yö tuli matkustettua. Onneks vähän edes sai nukuttua niin ei ihan hullu väsymys ollu sillon aamulla.
Suunnattiin hostelliin mihin ei vielä voitu kirjautua kun oli niin aikasta. He kuitenkin lupas, että saadaan jättää tavarat säilytykseen ja syödä aamupalaa. Siinä sitten laittauduttiin vähän ja nautiskeltiin kahvista ja mustikkamuffinsseista (oli siellä muutakin) ja lähdettiin tutustumaan alueeseen.
Suunnattiin heti kohti putouksia ja päätettiin ostaa passi millä pääsi 4 eri kohteeseen. Heti alkuunsa sai kuvan, että melkonen turisti paikka on kun löyty kaiken näköstä viihdykettä maailmanpyörästä kummitustaloihin ja ruokapaikoista kauppoihin. Mutta turisteja oltiinkin ja yhtään ei haitannut. Passia hyödynnettiin ensimmäisen kerran Maid of the mist laivalla. Saatiin siniset kertakäyttö sadetakit päälle ja suunnattiin laivalla lähemmäs putouksia. Oli ne vaan upeet ! Ja kyllä oli sadetakki tarpeeseen nimittäin vettä tuli välillä kun ämpäristä kaatamalla. Onneks ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi kirkkaalta taivalta ja iltapäivää kohden lämpenikin mukavasti.
Maid of the mistin jälkeen suunnattiin pienellä bussilla kohti Whirlpoolia (pesukone haha). Siellä päästiin kävelemään puista tietä pitkin aivan veden lähelle ja oli niin mahtavat maisemat. Sitä jakso katsella vaikka kuinka pitkään. Ja vesi meni ohitte hurjaa vauhtia.
Tämän jälkeen alkokin jo väsy vähän painaa niin suunnattiin sitten lasilliselle (toinen kohokohta canadassa). Ikäraja alkoholiin on Canadassa 19 niin mentiin terassille istumaan ja kyllä maistu mansikka margharita paremmalta kuin koskaan! Pääsimpä sittenkin tänä kesänä terassille vaikka olin ihan varma, että jää terassit vuodelta 2009 kokonaan pois. Mikäs siinä istuessa auringon alla, putouksia katsellen ja margharitaa nauttien. Voitte vaan kuvitella !
Meillä oli vielä yksi kohde käymättä niistä missä haluttiin käydä. Eli suuntana oli matka putouksien taakse. Hissillä mentiin alas, tällä kertaa keltaiset sadetakit päällä. Ja käytäviä pitkin käveltiin parille eri "näköala" pisteelle. Käytävillä kävellessä tuntu hullulta kun kuuli kuinka se vesi menee siinä meidän yläpuolella. Ja päästiin kurkkimaan veden läpi, mitään ei kyllä nähnyt, mutta olipahan kokemus. Eräältä näköala tasanteelta oli myös mahtava näkymä molemmille putouksille. Siihen maisemaan ei vaan voinut kyllästyä.
Tässä kohtaa alko sitten ihan tosissaan väsy painaa ja nälkä ja sehän tekee musta vaan kiukkusen. Mutta ei auttanut muu kun tarpoa eteenpäin ja yrittää pitää kiukut sisällä. Olo parani kummasti kun sain vähän välipalaa ja viinakaupan kautta suunnattiin hostellille. Siinä kohtaa ei kyllä mikään paras juhlafiilis ollut kun väsytti niin paljon, mutta jos Canadaan asti on lähtenyt niin ei auta itku markkinoilla.
Käytiin Hard Rock Cafessa päivällisellä ja Lauran kanssa oltiin pyydetty henkilökuntaa järkkäämään synttäri yllätys L:lle. Neiti kun oli juuri ennen reissua täyttänyt 20. Henkilökunta tuli laulaen meidän pyötään ja L sai makoisan jätskiannoksen.
Loppu ilta sitten vietettiin paikallisella clubilla ja oli kyllä niiiiiiin kivaa. Varmaan paras bileilta koko vuoden aikana. :)
Sinä yönä ei oikein tullu nukuttua ja aamulla sitten pitikin suunnata bussiasemalle jo 10 aikaan. Meidän matka kohti NYCiä kun alkoi jo 11sta.
Jostain syystä napattiin väärä bussi, mikä olikin sitten hitaampi ja pysähty vaikka kuinka monessa paikassa. Tällä kertaa matka meni hitaaasti vaikka nukuinkin melkein koko aika. Mutta silti tuntu, että siellä piti istua ikuisuus. NYCssä sitten oltiin sunnuntai iltana vähän jälkeen 10.
Pitkä ja uuvuttava matka lyhyessä ajassa, mutta kyllä oli sen arvoinen. Niin hieno kokemus kyllä ja mahtava viikonloppu ihan kaikin puolin. Jos jotkut NY/NJ alueella olevat au pairit mun blogia lukee niin suosittelen kyllä siellä käymään vuoden aikana. :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)