Niagara Falls

Koska päivitys on taas jäänyt niin kirjotan ainakin parissa eri osassa ja vaan ne tärkeimmät tapahtumat. Millään ei pysty muistamaan ihan kaikkee mitä tässä on viikkojen varsilla tapahtunut.

Alotetaan siis viikonlopusta 18.9.-20.9.

Peejantaina töiden jälkeen suuntasiin kiirellä juna-asemalle missä tapasin L:n ja suunnattiin kohti NYCiä. Siellä treffattiin Laura ja lähdettiin bussiasemalle. Suuntana oli Niagaran putoukset aina Canadassa saakka. Bussi lähti liikkelle noin 11 aikaan pe iltana. Aika nopeesti meni matka ja yhden vaihdon + raja pysähdyksen jälkeen oltiin Niagaran putouksilla lauantai aamuna noin 8 aikaan. Eli koko yö tuli matkustettua. Onneks vähän edes sai nukuttua niin ei ihan hullu väsymys ollu sillon aamulla.

Suunnattiin hostelliin mihin ei vielä voitu kirjautua kun oli niin aikasta. He kuitenkin lupas, että saadaan jättää tavarat säilytykseen ja syödä aamupalaa. Siinä sitten laittauduttiin vähän ja nautiskeltiin kahvista ja mustikkamuffinsseista (oli siellä muutakin) ja lähdettiin tutustumaan alueeseen.

Suunnattiin heti kohti putouksia ja päätettiin ostaa passi millä pääsi 4 eri kohteeseen. Heti alkuunsa sai kuvan, että melkonen turisti paikka on kun löyty kaiken näköstä viihdykettä maailmanpyörästä kummitustaloihin ja ruokapaikoista kauppoihin. Mutta turisteja oltiinkin ja yhtään ei haitannut. Passia hyödynnettiin ensimmäisen kerran Maid of the mist laivalla. Saatiin siniset kertakäyttö sadetakit päälle ja suunnattiin laivalla lähemmäs putouksia. Oli ne vaan upeet ! Ja kyllä oli sadetakki tarpeeseen nimittäin vettä tuli välillä kun ämpäristä kaatamalla. Onneks ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi kirkkaalta taivalta ja iltapäivää kohden lämpenikin mukavasti.

Maid of the mistin jälkeen suunnattiin pienellä bussilla kohti Whirlpoolia (pesukone haha). Siellä päästiin kävelemään puista tietä pitkin aivan veden lähelle ja oli niin mahtavat maisemat. Sitä jakso katsella vaikka kuinka pitkään. Ja vesi meni ohitte hurjaa vauhtia.

Tämän jälkeen alkokin jo väsy vähän painaa niin suunnattiin sitten lasilliselle (toinen kohokohta canadassa). Ikäraja alkoholiin on Canadassa 19 niin mentiin terassille istumaan ja kyllä maistu mansikka margharita paremmalta kuin koskaan! Pääsimpä sittenkin tänä kesänä terassille vaikka olin ihan varma, että jää terassit vuodelta 2009 kokonaan pois. Mikäs siinä istuessa auringon alla, putouksia katsellen ja margharitaa nauttien. Voitte vaan kuvitella !

Meillä oli vielä yksi kohde käymättä niistä missä haluttiin käydä. Eli suuntana oli matka putouksien taakse. Hissillä mentiin alas, tällä kertaa keltaiset sadetakit päällä. Ja käytäviä pitkin käveltiin parille eri "näköala" pisteelle. Käytävillä kävellessä tuntu hullulta kun kuuli kuinka se vesi menee siinä meidän yläpuolella. Ja päästiin kurkkimaan veden läpi, mitään ei kyllä nähnyt, mutta olipahan kokemus. Eräältä näköala tasanteelta oli myös mahtava näkymä molemmille putouksille. Siihen maisemaan ei vaan voinut kyllästyä.

Tässä kohtaa alko sitten ihan tosissaan väsy painaa ja nälkä ja sehän tekee musta vaan kiukkusen. Mutta ei auttanut muu kun tarpoa eteenpäin ja yrittää pitää kiukut sisällä. Olo parani kummasti kun sain vähän välipalaa ja viinakaupan kautta suunnattiin hostellille. Siinä kohtaa ei kyllä mikään paras juhlafiilis ollut kun väsytti niin paljon, mutta jos Canadaan asti on lähtenyt niin ei auta itku markkinoilla.

Käytiin Hard Rock Cafessa päivällisellä ja Lauran kanssa oltiin pyydetty henkilökuntaa järkkäämään synttäri yllätys L:lle. Neiti kun oli juuri ennen reissua täyttänyt 20. Henkilökunta tuli laulaen meidän pyötään ja L sai makoisan jätskiannoksen.

Loppu ilta sitten vietettiin paikallisella clubilla ja oli kyllä niiiiiiin kivaa. Varmaan paras bileilta koko vuoden aikana. :)
Sinä yönä ei oikein tullu nukuttua ja aamulla sitten pitikin suunnata bussiasemalle jo 10 aikaan. Meidän matka kohti NYCiä kun alkoi jo 11sta.

Jostain syystä napattiin väärä bussi, mikä olikin sitten hitaampi ja pysähty vaikka kuinka monessa paikassa. Tällä kertaa matka meni hitaaasti vaikka nukuinkin melkein koko aika. Mutta silti tuntu, että siellä piti istua ikuisuus. NYCssä sitten oltiin sunnuntai iltana vähän jälkeen 10.

Pitkä ja uuvuttava matka lyhyessä ajassa, mutta kyllä oli sen arvoinen. Niin hieno kokemus kyllä ja mahtava viikonloppu ihan kaikin puolin. Jos jotkut NY/NJ alueella olevat au pairit mun blogia lukee niin suosittelen kyllä siellä käymään vuoden aikana. :)