Isi siis tuli vihdoin kylään 7.10. Tarkoitus oli mennä iskää hakemaan kentältä illalla töiden jälkeen. Mutta lento oli myöhässä kevyet 7tuntia ja saapuminen oli arvioitu keskelle yötä n. 3.30am New Yorkin aikaa. Mua tietty vähän huoletti mitenkä iskä yksin selviää kentältä NYCiin ja sieltä junalla North Salemiin ja kerroin huoleni host äitille joka totes, että mun pitäis kyllä mennä se hakemaan. Ihme, että anto mun lähtee yöllä ajamaan. No menin sit nukkuu kahdeksan jälkeen ja sain unta 9 maissa ja lähin ajamaan kentälle joskus 3am. Johan oli kokemus. Koskaan en oo siellä käyny niin vähän jännäs. Mutta parempi noin kun ei ollu paljoa liikennettä ni sai rauhassa tehdä kaistanvaihtoja 12 kaistasilla teillä. :D Selvisin perille hienosti ja olin siellä odottelemassa juuri sopivaan aikaan.
Oli kyllä niin kiva nähdä iskää! Vaikka "justhan me nähtiin" 3 kk sitten. :D Ja vielä paremman siitä teki se, että iskä yöpy täällä meidän vierasasunnossa niin se oli sitten tässä lähellä koko ajan. to,pe meillä meni tässä meidän alueella hengaillessa ja lasten kanssa ollessa. Mulla oli ihan normaalisti töitä. Lauantaina lähdettiin NYCiin. Käytiin vähän times squarella ja Rock'nRoll Hall of Fame museossa, mikä olikin tosi kiva. Siellä kuulokkeet päässä kuljettiin ja hyvät rokkibiisit soi sitä mukaan kun museossa liikuttiin. Lisäks päästiin ilmaseks kun museo kunnioitti John Lennonin 69v syntymäpäivää. Illalla käytiin vielä syömässä hauskassa dinerissä ja parissa eri baarissa drinksulla. Toisessa baarissa iskältä myös kysyttiin henkkarit, voitteko uskoa, eihän se nyt oo kuitenkaan kun 26 vuotta mua vanhempi. Haha. Kyllä nauratti.
Sunnuntaina aamusta lähdettiin etsimään aamupalaa ja suunnattiin metrolla Brooklyniin. Siellä käytiin Prospect Parkissa, joka oli oikein kiva. Mutta huomasi kyllä, että ei siitä niin hyvää huolta pidetä kun central parkista. Sieltä sitten käveltiin rannan tuntumaan mistä näki mukavasti Manhattan Skylinen. Se on aina yhtä kivannäkönen vaikka sen on jo useempaan kertaan nähnytkin. Sunnuntai illan kruunasi asia mitä oon odottanut jo vuosia, nimittäin NHL jääkiekko peli Madiso Square Gardenissa. NY Rangers sai vastaansa Anahaim Ducksit, joissa pelaa mm. Saku Koivu, Teemu Selänne ja Petteri Nokelainen. Kyllä oli hieno ! Olikin jo vähän ikävä jääkiekko pelissä olemista. Ei voi muuta sanoo kun et hieno muisto jäi ja varmasti meen vielä joskus uudestaan. :)
Maanantaina sitten mentiin iskän ja lasten kanssa Bronxin eläintarhaan kun lapsilla ei ollu koulua. Oli hauskaa ja oli kiva kun isi oli mukana. Jäi lapsillekin hieno muisto. Ja aika söpö näky kun 5-v pikkupoika kävelee 2metrisen kanssa käsikädessä, niistä tais tulla hyviä kavereita. :) Lopulta oli iskän aika lähteä takasin kotiin, kyllä aika meni vaan liian nopeesti. Ja oli kovin tyhjä olo kun tuolla vierasasunnossa ei ollutkaan enää ketään. Mutta tästä hetkestä enää n. 3kk ja oon takasin kotona ja näen rakkaan perheen taas. :>
Se viikko menikin sitten nopeesti kun oli vaan 2 kokonaista työpäivää jäljellä. Torstaina (15.10.) iltapäivästä suuntasin junalla kohti NYCiä ja sieltä Lauran kanssa kohti lentokenttää ja suuntana LAS VEGAS ! Tätä oli odotettu enemmän kun paljon ja vihdoin se hetki oli käsillä, JEEEE! Vegasissa oltiin 6tunnin koneessa istumisen jälkeen paikallista aikaa n. puolen yön kieppeillä. Aika eroa New Yorkiin on siis 3 tuntia. Vähän käytiin istahtamassa hotelli huoneessa ja lähdettiin heti tutustumaan hotellin alabaariin. Kauaa ei jaksanut kun väsy paino.
Aamulla suht ajoissa ylös ja altaille. Onhan lokakuu niin pitää kai nyt altailla makailla. Niin kun Vegasissa arska paisto ja lämmintäkin oli vielä semmonen +30 (ja ihan joka päivä!). Siellä oltiin aamusta alku iltaan asti ja juotiin drinksuja ja nautittiin vaan siitä, että päästiin lomalle. Allas alue oli tosi ihana. Illasta mentiin syömään ja siellä saatiin managerilta paikka yhden clubin vieraslistalle. Sinne siis suunnattiin. Clubi oli 54ssä kerroksessa, näkymät Las Vegas Stripille ja ulkoterassillakin tanssilattia, NIIIN SIISTIÄ! Oli kyllä kivaa, Laura ei niinkään tykännyt kyllä musiikista mikä oli harmi. Ilta jatkui aamuun asti ja sama toistui sitten seuraavana päivänä, mutta eri clubilla. Sunnuntai iltana sitten kyllä huomas valvoneensa, väsytti ihan törkeen paljon. Vielä kuitenkin viimiset altaalla makoilut ja illalla eri casinoiden kiertelyä. Maanantai aamuna oli valitettavasti aika palata kotiin. :/
Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja oli tosi kivaa. Sain sen mitä tarvitsin, rentouttavan loman. Vaikka olinkin ihan väsynyt kun kotiin palasin. ;)
Arkeen paluu on sujunu vähän takkuillen ja on ollu aika tylsä viikko. Viikonlopullekaan oo oikein mitään erikoista tekemistä. Mutta ehkä hyvä vaan ni jos sais rahaa säästöön.
Tätä viikkoa on myös varjostanut uutinen Tampereelta. Nuori mies katosi 2 viikkoa sitten ja löytyi tänään hukkuneen. Valitettavasti henkilö on monen mun kaverin kaveri ja jokatapauksessa kamala juttu.
Osanotto Nikon perheelle ja ystäville. Life's tough.
perjantai 23. lokakuuta 2009
tiistai 6. lokakuuta 2009
Yleispäivitys arjesta
Tähän alkuun sen verran, että kirjotin siis yhdellä kertaa kolme päivitystä. Vähän alempaa siis löytyy Niagaran putous reissun päivitys ja synttäripäivitys. Jaksat lukea tai et. :)
Arki täällä sujuu edelleen mukavissa merkeissä. Pinnaa kiristää taas vähän useemmin kun hetki sitten, mutta ei nyt mitään ihan pahoja hermon menetyksiä oo ollut. Sää on täälläkin jo muuttunut syksyiseksi, mutta sopii mulle. On niiiiiin kaunista. Täällä on niin paljon lehtipuita, että monet ette osaa edes kuvitella ja ne kun kaikki vaihtaa värejä samoihin aikoihin niin on todella kaunista! Jotkut puut on ihan kirkkaan punaisia. Ilma on muutenkin ollut aurinkoinen lähes koko aika ja iltapäivisin lämpötila saattaa edelleen nousta +17-+19 asteeseen. Mutta kuitenkin ilma on todella raikas ja hyvä hengittää. Kesällä oli niin kuuma ja kostea, että oli joskus melko tuskasta. Tätä on siinä mielessä kaivannut jo.
Lapset käy koulussa ahkerasti. Päivät niillä on hurjan pitkiä. Joka päivä 9-4. Jopa pienemmällä 5 vuotiaalla. Siitä kyllä huomaa, että se on tosi väsyny iltasin ja sen seurauksena joskus myös tosi kiukkunen. Mutta se on vanhempien asia päättää minkälainen ohjelma sillä on. Toki en valita kun mulla on niin paljon vapaa aikaa mikä on tosi jees, mutta kyllä mun sääliks käy välillä pikkumiestä. Aijoo ja en tiedä oonko siitä koskaan maininnut kun tuo tyttö 8v osaa laskea tosi sujuvasti 1-10 suomeksi. Ja osaa myös joitain perus sanoja. Yks päivä sitten päätin opettaa nuoremmallekin numeroita niin sehän totes että "kyllä mää osaan yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän kahdeksan yhdeksän kymmenen" Sieltä tuli numerot 1-10 tosi sujuvasti vaikka en koskaan oo opettanut. Kai se on siskoonsa kuunnellut ja oppinut. Älyttömän sulosen kuulosta kun toinen laskee. :) <3
Meillä on uusi au pair tiedossa joka siis ottaa mun paikan tammikuussa. Mä aion tehdä töitä vähän pidempään kun oli tarkoitus, aina 13.1. asti ja tää uusi au pair SAKSASTA (:/) tulee 8.1. Eli muutama päivä ollaan sitten yhtäaikaa niin pääsen opettamaan sille arjen askareita. Ihan mukavalta vaikuttaa ja sopivalta tähän perheeseen. :) Tosin en osannut odottaa kuinka oudolta tää tuntu. Lapset tietysti siitä tosi innoissaan ja hän on puheen aiheena paljon ollut viimepäivinä niin kyllä se vaan vähän sydämmestä vihlasee. Ei oikein pysty ymmärtämään, että mä lähden ihan pian. Tuntuu hullulta antaa "mun lapset" ja "mun perhe" jollekin toiselle. Mutta niin se menee.
Sunnuntaina meillä oli host vanhempien 10 vuotishääpäivä juhlat täällä meillä. Mä olin töissä ja myös L oli palkattu lapsen vahdiksi. Aamulla ennen ku juhlat starttas menin alakertaan juttelemaan host äidille. Siinä kesken lauseen lopetin puhumisen kun hämmennyin niin kovin. Jäin tuijottamaan miestä joka oli meidän keittiössä, hän oli kokki. Siis morjes, meillä oli oma kokki!!! Ihan oikee sellanen, kokin kuteet päällä. Ja myöhemmin tuli myös apukokki ja tarjoilija. Kyllä se varmaan ihmetteli kun tuijotin vaan ja lopetin puhumisen, mutta hämmennyin niin kovin. :D Teki kyllä hyvää ruokaa ja vieläkin on jäljellä vaikka kuinka paljon. Juhlat oli tosi onnistunu. Lapsia oli kaikkiaan 12 ja niiden perään L:n kanssa katsottiin ja keksittiin niille tekemistä. Juhlat kesti kaikkiaan 4.5 tuntia ja jossain kohtaa meinas uupua sen lapsilauman kanssa, mutta lopussa kiitos seisoo kun host isi toi meille palkan käteen. ;) Sitten en valittanu enää yhtään. :D haha.
Eilen maanantaina 5.10. (voi hurja, lokakuu jo!!!) oltiin L:n ja Lauran kanssa Madison Square Gardenilla NYCssä katsomassa P!NK:iä ja oli niiin huippua! Ihan mielettömän kivaa ja oli niin hienoa nähdä kyseinen artisti livenä. Meidän paikat oli tosi ylhäällä, mutta silti oikein hyvät. Näkymä lavalle oli tosi hyvä ja oltiin eturivissa niin sai nojailla kaiteeseen eikä ketään ollut edessä. Aivan mahtavaa kyllä. Yks niistä kokemuksista mitä halusinkin täällä saada. Niin paljon ihmisiä ja kaikki (myös ne yläkatsomot) ihan menossa mukana!
Nyt sitten odotan huomista kuin kuuta nousevaa, ISI TULEE KYLÄILEMÄÄN !!!! :) Huomenna illalla meidän aikaa lähden hakemaan isiä kentältä, vähän jännittää sinne ajaminen, mutta eiköhän siitä selvitä. Iskä aikoo olla täällä aina maanantaihin asti, joten varmasti mukava loppuviikko tulossa! Sieltä tulee sitten myös mukana ruisleipää, päärynäsiideriä, irtokarkkeja ja fazerin suklaata, ainakin toivon mukaan. ;) Nams! Kerron sitten loppuviikon tapahtumista toivon mukaan heti sen jälkeen kun isi lähtee, ettei tää päivitys jäis näin pahasti aina jälkeen.
Mahtavaa viikkoa kaikille! Täällä hymyillään ja nautitaan elämästä. :)
Arki täällä sujuu edelleen mukavissa merkeissä. Pinnaa kiristää taas vähän useemmin kun hetki sitten, mutta ei nyt mitään ihan pahoja hermon menetyksiä oo ollut. Sää on täälläkin jo muuttunut syksyiseksi, mutta sopii mulle. On niiiiiin kaunista. Täällä on niin paljon lehtipuita, että monet ette osaa edes kuvitella ja ne kun kaikki vaihtaa värejä samoihin aikoihin niin on todella kaunista! Jotkut puut on ihan kirkkaan punaisia. Ilma on muutenkin ollut aurinkoinen lähes koko aika ja iltapäivisin lämpötila saattaa edelleen nousta +17-+19 asteeseen. Mutta kuitenkin ilma on todella raikas ja hyvä hengittää. Kesällä oli niin kuuma ja kostea, että oli joskus melko tuskasta. Tätä on siinä mielessä kaivannut jo.
Lapset käy koulussa ahkerasti. Päivät niillä on hurjan pitkiä. Joka päivä 9-4. Jopa pienemmällä 5 vuotiaalla. Siitä kyllä huomaa, että se on tosi väsyny iltasin ja sen seurauksena joskus myös tosi kiukkunen. Mutta se on vanhempien asia päättää minkälainen ohjelma sillä on. Toki en valita kun mulla on niin paljon vapaa aikaa mikä on tosi jees, mutta kyllä mun sääliks käy välillä pikkumiestä. Aijoo ja en tiedä oonko siitä koskaan maininnut kun tuo tyttö 8v osaa laskea tosi sujuvasti 1-10 suomeksi. Ja osaa myös joitain perus sanoja. Yks päivä sitten päätin opettaa nuoremmallekin numeroita niin sehän totes että "kyllä mää osaan yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän kahdeksan yhdeksän kymmenen" Sieltä tuli numerot 1-10 tosi sujuvasti vaikka en koskaan oo opettanut. Kai se on siskoonsa kuunnellut ja oppinut. Älyttömän sulosen kuulosta kun toinen laskee. :) <3
Meillä on uusi au pair tiedossa joka siis ottaa mun paikan tammikuussa. Mä aion tehdä töitä vähän pidempään kun oli tarkoitus, aina 13.1. asti ja tää uusi au pair SAKSASTA (:/) tulee 8.1. Eli muutama päivä ollaan sitten yhtäaikaa niin pääsen opettamaan sille arjen askareita. Ihan mukavalta vaikuttaa ja sopivalta tähän perheeseen. :) Tosin en osannut odottaa kuinka oudolta tää tuntu. Lapset tietysti siitä tosi innoissaan ja hän on puheen aiheena paljon ollut viimepäivinä niin kyllä se vaan vähän sydämmestä vihlasee. Ei oikein pysty ymmärtämään, että mä lähden ihan pian. Tuntuu hullulta antaa "mun lapset" ja "mun perhe" jollekin toiselle. Mutta niin se menee.
Sunnuntaina meillä oli host vanhempien 10 vuotishääpäivä juhlat täällä meillä. Mä olin töissä ja myös L oli palkattu lapsen vahdiksi. Aamulla ennen ku juhlat starttas menin alakertaan juttelemaan host äidille. Siinä kesken lauseen lopetin puhumisen kun hämmennyin niin kovin. Jäin tuijottamaan miestä joka oli meidän keittiössä, hän oli kokki. Siis morjes, meillä oli oma kokki!!! Ihan oikee sellanen, kokin kuteet päällä. Ja myöhemmin tuli myös apukokki ja tarjoilija. Kyllä se varmaan ihmetteli kun tuijotin vaan ja lopetin puhumisen, mutta hämmennyin niin kovin. :D Teki kyllä hyvää ruokaa ja vieläkin on jäljellä vaikka kuinka paljon. Juhlat oli tosi onnistunu. Lapsia oli kaikkiaan 12 ja niiden perään L:n kanssa katsottiin ja keksittiin niille tekemistä. Juhlat kesti kaikkiaan 4.5 tuntia ja jossain kohtaa meinas uupua sen lapsilauman kanssa, mutta lopussa kiitos seisoo kun host isi toi meille palkan käteen. ;) Sitten en valittanu enää yhtään. :D haha.
Eilen maanantaina 5.10. (voi hurja, lokakuu jo!!!) oltiin L:n ja Lauran kanssa Madison Square Gardenilla NYCssä katsomassa P!NK:iä ja oli niiin huippua! Ihan mielettömän kivaa ja oli niin hienoa nähdä kyseinen artisti livenä. Meidän paikat oli tosi ylhäällä, mutta silti oikein hyvät. Näkymä lavalle oli tosi hyvä ja oltiin eturivissa niin sai nojailla kaiteeseen eikä ketään ollut edessä. Aivan mahtavaa kyllä. Yks niistä kokemuksista mitä halusinkin täällä saada. Niin paljon ihmisiä ja kaikki (myös ne yläkatsomot) ihan menossa mukana!
Nyt sitten odotan huomista kuin kuuta nousevaa, ISI TULEE KYLÄILEMÄÄN !!!! :) Huomenna illalla meidän aikaa lähden hakemaan isiä kentältä, vähän jännittää sinne ajaminen, mutta eiköhän siitä selvitä. Iskä aikoo olla täällä aina maanantaihin asti, joten varmasti mukava loppuviikko tulossa! Sieltä tulee sitten myös mukana ruisleipää, päärynäsiideriä, irtokarkkeja ja fazerin suklaata, ainakin toivon mukaan. ;) Nams! Kerron sitten loppuviikon tapahtumista toivon mukaan heti sen jälkeen kun isi lähtee, ettei tää päivitys jäis näin pahasti aina jälkeen.
Mahtavaa viikkoa kaikille! Täällä hymyillään ja nautitaan elämästä. :)
Finally 21
Sitten tähän yhteen hienoon hetkeen vuoden aikana. Vihdoinkin täytin 21 vuotta !! Se kun täällä Jenkeissä tarkoittaa, että olen laillisesti täysi-ikäinen. JEEEEE !
Perheen kanssa juhlittiin mun synttäreitä jo tiistaina 22.9. vaikka syntymäpäivä virallisesti olikin 23.9. Ei meillä mitään ihmeellistä, normaali päivällinen ja jälkiruuaksi herkullista suklaa kakkua. Host vanhemmilta sain lahjaksi kaulakorun. Kaulakorussa on toivomus luu ja teksti joka tuli korun mukana paketissa sanoo näin "DREAM. Make a wish each time you put on your necklace. Allow it to be a daily reminder to dream big! Any dream you can think of is possible! Be aware of your dreams, and make them happen!" Musta toi on ihana teksti. Kuvaa todella hyvin sitä, mitä itsekin ajattelin siitä, että unelmat on tehty toteutettaviksi. Sitähän mä nytkin elän, yhtä mun omaa unelmaa. Koru on todella pieni ja siro ja tykkään siitä kovasti. Lapsilta sain mm. käsin tehtyä pinkkiä paperia ja hammaslääkäriltä saatuja "leluja" haha. Melko söpöä, eikse niin ole että ajatus on tärkein.
Perjantaina sitten olin sopinut kavereiden kanssa, että mennään yhdessä päivälliselle ja sitten ICONiin vähän tanssimaan. Treffattiin ravintolassa ja sain pienen pieniä lahjojakin, mitä en kyllä odottanut. :) Olipa aika hauskaa tilata kalja ruuan kanssa. :D Niin joo ja kaverit siellä Suomessa, uskokaa tai älkää, mutta täällä kalja maistuu kyllä hyvältä. Ei tosin kaikki, vaan ne miedoimmat. ;) Ruuan jälkeen sitten sinne pikku clubille ja ilmaseks pääsin sisään synttäreiden kunniaksi. Siellä sitten olikin porukkaa enemmän kun koskaan, koska oli "girls gone wild" perjantai missä oli jotkut tyypit kuvaamassa illan menoa. Kyllä sääliksi käy siellä niitä tyttöjä.. En tiä mitenkä sen sanoi kauniisti, mutta siellä jotkut tytöt on kyllä niin, hmm, halpoja. :D Ite en pystyis moiseen koskaan, mutta omapahan on valintansa. Amerikkalaiset on kai vähän tollasia. No oli jokatapauksessa hauskaa, vaikka kauaa en ehtinytkään olla kun lauantaina oli työpäivä.
Viralliset synttärijuhlinnat oli sitten 26.9. NYCssä. Rakas äiti sieltä otti hostellista meille oman huoneen, että saatiin jäädä NYCiin yöksi. Iso kiitos siitä!!! L:n kanssa sinne suunnattiin ja alotettiin syömällä hulppea juhlapäivällinen, Subi Subwaystä :D Tietysti nautittiin ilolientä ja samalla meikkailtiin ja laiteltiin tukkaa. L antoi mulle mahti lahjan; paljon kaikke synttäri kamaa (birthday girl henkkarin säilytys taskun missä vilkkuu valot, sammakon mikä laulaa, kypärän mihin saa kaljapullot ja pillillä voi sitten imutella yms. yhtä hulvatonta) ja tietysti niistä osaa mun piti sitten käyttää illan aikana. :D Ja sitten se oikee lahja oli kaunis hopeinen kaulakoru ja sormus joissa molemmissa on teksti ystävyyteen liittyen. :)
Lopulta sitten päästiin liikkelle ja suunnattiin Webster Halliin kun L ei vielä oo 21. Siellä sitten vietettiin iltaa myös Saksalaisen P:n kanssa ja oli hauskaa ja jollain tapaa kyllä ikimuistoinen ilta (osa kavereista saa ehkä yksityiskohtasempaa tietoa, mutta kaikkee ei viitti netissä julkasta). Matkalla hostelliin löysin ison kasan ilmapalloja ja päätin ottaa ne mukaani. MUISTAAKSENI jätin ne hostellin ulkopuolelle, mutta aamulla ne oli kuitenkin sisällä. Hahaha. :D
Muutaman tunnin yöunien jälkeen oli aika nousta ja luovuttaa huone. Ja voi elämä sitä olotilaa. Kyllä siinä kohtaa mietti, että ihan hyvä kun oli 9 kk alaikänen... Mutta olipahan viikonloppu. :D Sunnuntaina jumitettiin NYCssä. Käveltiin siellä täällä, käytiin leffassa ja syömässä millon missäkin. EI kovin paljoo kyennyt. Ja oli kyllä kamalaa ma aamuna kun ei voinu host äidille koko totuutta kertoo. Eiköhän se nyt arvannut, mutta silti. Nämä kun ei käytä alkoholia ollenkaan ja ovat kovin tiukkoja sen suhteen niin parempi olla vaan hiljaa. :)
Perheen kanssa juhlittiin mun synttäreitä jo tiistaina 22.9. vaikka syntymäpäivä virallisesti olikin 23.9. Ei meillä mitään ihmeellistä, normaali päivällinen ja jälkiruuaksi herkullista suklaa kakkua. Host vanhemmilta sain lahjaksi kaulakorun. Kaulakorussa on toivomus luu ja teksti joka tuli korun mukana paketissa sanoo näin "DREAM. Make a wish each time you put on your necklace. Allow it to be a daily reminder to dream big! Any dream you can think of is possible! Be aware of your dreams, and make them happen!" Musta toi on ihana teksti. Kuvaa todella hyvin sitä, mitä itsekin ajattelin siitä, että unelmat on tehty toteutettaviksi. Sitähän mä nytkin elän, yhtä mun omaa unelmaa. Koru on todella pieni ja siro ja tykkään siitä kovasti. Lapsilta sain mm. käsin tehtyä pinkkiä paperia ja hammaslääkäriltä saatuja "leluja" haha. Melko söpöä, eikse niin ole että ajatus on tärkein.
Perjantaina sitten olin sopinut kavereiden kanssa, että mennään yhdessä päivälliselle ja sitten ICONiin vähän tanssimaan. Treffattiin ravintolassa ja sain pienen pieniä lahjojakin, mitä en kyllä odottanut. :) Olipa aika hauskaa tilata kalja ruuan kanssa. :D Niin joo ja kaverit siellä Suomessa, uskokaa tai älkää, mutta täällä kalja maistuu kyllä hyvältä. Ei tosin kaikki, vaan ne miedoimmat. ;) Ruuan jälkeen sitten sinne pikku clubille ja ilmaseks pääsin sisään synttäreiden kunniaksi. Siellä sitten olikin porukkaa enemmän kun koskaan, koska oli "girls gone wild" perjantai missä oli jotkut tyypit kuvaamassa illan menoa. Kyllä sääliksi käy siellä niitä tyttöjä.. En tiä mitenkä sen sanoi kauniisti, mutta siellä jotkut tytöt on kyllä niin, hmm, halpoja. :D Ite en pystyis moiseen koskaan, mutta omapahan on valintansa. Amerikkalaiset on kai vähän tollasia. No oli jokatapauksessa hauskaa, vaikka kauaa en ehtinytkään olla kun lauantaina oli työpäivä.
Viralliset synttärijuhlinnat oli sitten 26.9. NYCssä. Rakas äiti sieltä otti hostellista meille oman huoneen, että saatiin jäädä NYCiin yöksi. Iso kiitos siitä!!! L:n kanssa sinne suunnattiin ja alotettiin syömällä hulppea juhlapäivällinen, Subi Subwaystä :D Tietysti nautittiin ilolientä ja samalla meikkailtiin ja laiteltiin tukkaa. L antoi mulle mahti lahjan; paljon kaikke synttäri kamaa (birthday girl henkkarin säilytys taskun missä vilkkuu valot, sammakon mikä laulaa, kypärän mihin saa kaljapullot ja pillillä voi sitten imutella yms. yhtä hulvatonta) ja tietysti niistä osaa mun piti sitten käyttää illan aikana. :D Ja sitten se oikee lahja oli kaunis hopeinen kaulakoru ja sormus joissa molemmissa on teksti ystävyyteen liittyen. :)
Lopulta sitten päästiin liikkelle ja suunnattiin Webster Halliin kun L ei vielä oo 21. Siellä sitten vietettiin iltaa myös Saksalaisen P:n kanssa ja oli hauskaa ja jollain tapaa kyllä ikimuistoinen ilta (osa kavereista saa ehkä yksityiskohtasempaa tietoa, mutta kaikkee ei viitti netissä julkasta). Matkalla hostelliin löysin ison kasan ilmapalloja ja päätin ottaa ne mukaani. MUISTAAKSENI jätin ne hostellin ulkopuolelle, mutta aamulla ne oli kuitenkin sisällä. Hahaha. :D
Muutaman tunnin yöunien jälkeen oli aika nousta ja luovuttaa huone. Ja voi elämä sitä olotilaa. Kyllä siinä kohtaa mietti, että ihan hyvä kun oli 9 kk alaikänen... Mutta olipahan viikonloppu. :D Sunnuntaina jumitettiin NYCssä. Käveltiin siellä täällä, käytiin leffassa ja syömässä millon missäkin. EI kovin paljoo kyennyt. Ja oli kyllä kamalaa ma aamuna kun ei voinu host äidille koko totuutta kertoo. Eiköhän se nyt arvannut, mutta silti. Nämä kun ei käytä alkoholia ollenkaan ja ovat kovin tiukkoja sen suhteen niin parempi olla vaan hiljaa. :)
Niagara Falls
Koska päivitys on taas jäänyt niin kirjotan ainakin parissa eri osassa ja vaan ne tärkeimmät tapahtumat. Millään ei pysty muistamaan ihan kaikkee mitä tässä on viikkojen varsilla tapahtunut.
Alotetaan siis viikonlopusta 18.9.-20.9.
Peejantaina töiden jälkeen suuntasiin kiirellä juna-asemalle missä tapasin L:n ja suunnattiin kohti NYCiä. Siellä treffattiin Laura ja lähdettiin bussiasemalle. Suuntana oli Niagaran putoukset aina Canadassa saakka. Bussi lähti liikkelle noin 11 aikaan pe iltana. Aika nopeesti meni matka ja yhden vaihdon + raja pysähdyksen jälkeen oltiin Niagaran putouksilla lauantai aamuna noin 8 aikaan. Eli koko yö tuli matkustettua. Onneks vähän edes sai nukuttua niin ei ihan hullu väsymys ollu sillon aamulla.
Suunnattiin hostelliin mihin ei vielä voitu kirjautua kun oli niin aikasta. He kuitenkin lupas, että saadaan jättää tavarat säilytykseen ja syödä aamupalaa. Siinä sitten laittauduttiin vähän ja nautiskeltiin kahvista ja mustikkamuffinsseista (oli siellä muutakin) ja lähdettiin tutustumaan alueeseen.
Suunnattiin heti kohti putouksia ja päätettiin ostaa passi millä pääsi 4 eri kohteeseen. Heti alkuunsa sai kuvan, että melkonen turisti paikka on kun löyty kaiken näköstä viihdykettä maailmanpyörästä kummitustaloihin ja ruokapaikoista kauppoihin. Mutta turisteja oltiinkin ja yhtään ei haitannut. Passia hyödynnettiin ensimmäisen kerran Maid of the mist laivalla. Saatiin siniset kertakäyttö sadetakit päälle ja suunnattiin laivalla lähemmäs putouksia. Oli ne vaan upeet ! Ja kyllä oli sadetakki tarpeeseen nimittäin vettä tuli välillä kun ämpäristä kaatamalla. Onneks ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi kirkkaalta taivalta ja iltapäivää kohden lämpenikin mukavasti.
Maid of the mistin jälkeen suunnattiin pienellä bussilla kohti Whirlpoolia (pesukone haha). Siellä päästiin kävelemään puista tietä pitkin aivan veden lähelle ja oli niin mahtavat maisemat. Sitä jakso katsella vaikka kuinka pitkään. Ja vesi meni ohitte hurjaa vauhtia.
Tämän jälkeen alkokin jo väsy vähän painaa niin suunnattiin sitten lasilliselle (toinen kohokohta canadassa). Ikäraja alkoholiin on Canadassa 19 niin mentiin terassille istumaan ja kyllä maistu mansikka margharita paremmalta kuin koskaan! Pääsimpä sittenkin tänä kesänä terassille vaikka olin ihan varma, että jää terassit vuodelta 2009 kokonaan pois. Mikäs siinä istuessa auringon alla, putouksia katsellen ja margharitaa nauttien. Voitte vaan kuvitella !
Meillä oli vielä yksi kohde käymättä niistä missä haluttiin käydä. Eli suuntana oli matka putouksien taakse. Hissillä mentiin alas, tällä kertaa keltaiset sadetakit päällä. Ja käytäviä pitkin käveltiin parille eri "näköala" pisteelle. Käytävillä kävellessä tuntu hullulta kun kuuli kuinka se vesi menee siinä meidän yläpuolella. Ja päästiin kurkkimaan veden läpi, mitään ei kyllä nähnyt, mutta olipahan kokemus. Eräältä näköala tasanteelta oli myös mahtava näkymä molemmille putouksille. Siihen maisemaan ei vaan voinut kyllästyä.
Tässä kohtaa alko sitten ihan tosissaan väsy painaa ja nälkä ja sehän tekee musta vaan kiukkusen. Mutta ei auttanut muu kun tarpoa eteenpäin ja yrittää pitää kiukut sisällä. Olo parani kummasti kun sain vähän välipalaa ja viinakaupan kautta suunnattiin hostellille. Siinä kohtaa ei kyllä mikään paras juhlafiilis ollut kun väsytti niin paljon, mutta jos Canadaan asti on lähtenyt niin ei auta itku markkinoilla.
Käytiin Hard Rock Cafessa päivällisellä ja Lauran kanssa oltiin pyydetty henkilökuntaa järkkäämään synttäri yllätys L:lle. Neiti kun oli juuri ennen reissua täyttänyt 20. Henkilökunta tuli laulaen meidän pyötään ja L sai makoisan jätskiannoksen.
Loppu ilta sitten vietettiin paikallisella clubilla ja oli kyllä niiiiiiin kivaa. Varmaan paras bileilta koko vuoden aikana. :)
Sinä yönä ei oikein tullu nukuttua ja aamulla sitten pitikin suunnata bussiasemalle jo 10 aikaan. Meidän matka kohti NYCiä kun alkoi jo 11sta.
Jostain syystä napattiin väärä bussi, mikä olikin sitten hitaampi ja pysähty vaikka kuinka monessa paikassa. Tällä kertaa matka meni hitaaasti vaikka nukuinkin melkein koko aika. Mutta silti tuntu, että siellä piti istua ikuisuus. NYCssä sitten oltiin sunnuntai iltana vähän jälkeen 10.
Pitkä ja uuvuttava matka lyhyessä ajassa, mutta kyllä oli sen arvoinen. Niin hieno kokemus kyllä ja mahtava viikonloppu ihan kaikin puolin. Jos jotkut NY/NJ alueella olevat au pairit mun blogia lukee niin suosittelen kyllä siellä käymään vuoden aikana. :)
Alotetaan siis viikonlopusta 18.9.-20.9.
Peejantaina töiden jälkeen suuntasiin kiirellä juna-asemalle missä tapasin L:n ja suunnattiin kohti NYCiä. Siellä treffattiin Laura ja lähdettiin bussiasemalle. Suuntana oli Niagaran putoukset aina Canadassa saakka. Bussi lähti liikkelle noin 11 aikaan pe iltana. Aika nopeesti meni matka ja yhden vaihdon + raja pysähdyksen jälkeen oltiin Niagaran putouksilla lauantai aamuna noin 8 aikaan. Eli koko yö tuli matkustettua. Onneks vähän edes sai nukuttua niin ei ihan hullu väsymys ollu sillon aamulla.
Suunnattiin hostelliin mihin ei vielä voitu kirjautua kun oli niin aikasta. He kuitenkin lupas, että saadaan jättää tavarat säilytykseen ja syödä aamupalaa. Siinä sitten laittauduttiin vähän ja nautiskeltiin kahvista ja mustikkamuffinsseista (oli siellä muutakin) ja lähdettiin tutustumaan alueeseen.
Suunnattiin heti kohti putouksia ja päätettiin ostaa passi millä pääsi 4 eri kohteeseen. Heti alkuunsa sai kuvan, että melkonen turisti paikka on kun löyty kaiken näköstä viihdykettä maailmanpyörästä kummitustaloihin ja ruokapaikoista kauppoihin. Mutta turisteja oltiinkin ja yhtään ei haitannut. Passia hyödynnettiin ensimmäisen kerran Maid of the mist laivalla. Saatiin siniset kertakäyttö sadetakit päälle ja suunnattiin laivalla lähemmäs putouksia. Oli ne vaan upeet ! Ja kyllä oli sadetakki tarpeeseen nimittäin vettä tuli välillä kun ämpäristä kaatamalla. Onneks ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi kirkkaalta taivalta ja iltapäivää kohden lämpenikin mukavasti.
Maid of the mistin jälkeen suunnattiin pienellä bussilla kohti Whirlpoolia (pesukone haha). Siellä päästiin kävelemään puista tietä pitkin aivan veden lähelle ja oli niin mahtavat maisemat. Sitä jakso katsella vaikka kuinka pitkään. Ja vesi meni ohitte hurjaa vauhtia.
Tämän jälkeen alkokin jo väsy vähän painaa niin suunnattiin sitten lasilliselle (toinen kohokohta canadassa). Ikäraja alkoholiin on Canadassa 19 niin mentiin terassille istumaan ja kyllä maistu mansikka margharita paremmalta kuin koskaan! Pääsimpä sittenkin tänä kesänä terassille vaikka olin ihan varma, että jää terassit vuodelta 2009 kokonaan pois. Mikäs siinä istuessa auringon alla, putouksia katsellen ja margharitaa nauttien. Voitte vaan kuvitella !
Meillä oli vielä yksi kohde käymättä niistä missä haluttiin käydä. Eli suuntana oli matka putouksien taakse. Hissillä mentiin alas, tällä kertaa keltaiset sadetakit päällä. Ja käytäviä pitkin käveltiin parille eri "näköala" pisteelle. Käytävillä kävellessä tuntu hullulta kun kuuli kuinka se vesi menee siinä meidän yläpuolella. Ja päästiin kurkkimaan veden läpi, mitään ei kyllä nähnyt, mutta olipahan kokemus. Eräältä näköala tasanteelta oli myös mahtava näkymä molemmille putouksille. Siihen maisemaan ei vaan voinut kyllästyä.
Tässä kohtaa alko sitten ihan tosissaan väsy painaa ja nälkä ja sehän tekee musta vaan kiukkusen. Mutta ei auttanut muu kun tarpoa eteenpäin ja yrittää pitää kiukut sisällä. Olo parani kummasti kun sain vähän välipalaa ja viinakaupan kautta suunnattiin hostellille. Siinä kohtaa ei kyllä mikään paras juhlafiilis ollut kun väsytti niin paljon, mutta jos Canadaan asti on lähtenyt niin ei auta itku markkinoilla.
Käytiin Hard Rock Cafessa päivällisellä ja Lauran kanssa oltiin pyydetty henkilökuntaa järkkäämään synttäri yllätys L:lle. Neiti kun oli juuri ennen reissua täyttänyt 20. Henkilökunta tuli laulaen meidän pyötään ja L sai makoisan jätskiannoksen.
Loppu ilta sitten vietettiin paikallisella clubilla ja oli kyllä niiiiiiin kivaa. Varmaan paras bileilta koko vuoden aikana. :)
Sinä yönä ei oikein tullu nukuttua ja aamulla sitten pitikin suunnata bussiasemalle jo 10 aikaan. Meidän matka kohti NYCiä kun alkoi jo 11sta.
Jostain syystä napattiin väärä bussi, mikä olikin sitten hitaampi ja pysähty vaikka kuinka monessa paikassa. Tällä kertaa matka meni hitaaasti vaikka nukuinkin melkein koko aika. Mutta silti tuntu, että siellä piti istua ikuisuus. NYCssä sitten oltiin sunnuntai iltana vähän jälkeen 10.
Pitkä ja uuvuttava matka lyhyessä ajassa, mutta kyllä oli sen arvoinen. Niin hieno kokemus kyllä ja mahtava viikonloppu ihan kaikin puolin. Jos jotkut NY/NJ alueella olevat au pairit mun blogia lukee niin suosittelen kyllä siellä käymään vuoden aikana. :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)