Silver Bay viikonlopun jälkeen päivät on mennyt suht normaalilla rutiinilla. Välillä on kaikki oikein hyvin ja välillä ei sitten mikään tunnu onnistuvan.
Lapset on käyttäytyny kohtalaisen hyvin jo viikon verran. Se on siis kovasti helpottanu elämää täällä. Ja sillon kun niiden kanssa menee hyvin, niin kaikesta on helpompi nauttia.
On tosin myös ollut jonkinmoista ahdistusta edelleen siitä, että on vielä 5kk jäljellä ja ei tää au pair touhu aina oikein jaksa maistua. Alkaa välillä seinät kaatua päälle. Mutta sitten aina mietin kaikkee mitä vielä haluan tehdä ja mitä on mahdollisesti tulossa vielä tämän 5kk aikana. Ja jos miettii, että nyt jostain syystä pitäis lähteekin kotiin samantien, niin en kyllä olis valmis siihen.
Viime viikonlopussa ei oo oikein mitään mainittavan arvosta. En oikeestaan tehny mitään. Hengailin kavereiden kanssa ja katteltiin leffoja, käytiin ottamassa pedikyyrit yms. Sunnuntai iltana oli au pair tapaaminen L:n kotona ja siellä oli BBQ. Tapasin au paireja ketä en oo aiemmin tavannu ja oli ihan kiva nähdä tuttuja ja tuntemattomia.
En tiedä oonko siitä mitään aiemmin maininnu, että kesä on yleensä vilkkainta aikaa kun au paireja lähtee kotiin ja uusia tulee. Mun kaveriporukkaan on jo tullut pari uutta au pairia. Toinen on ruotsalainen J, joka on oikein mukava ja toinen on saksalainen S, josta en niinkään pidä. Ja nyt elokuun loppupuolella tälle kadulle missä asun tulee uusi au pair. Valitettavasti Saksalainen. Mutta toivon mukaan se on yks harvoista mukavista saksalaisista, joka on valmis puhumaan englantia. :D Ja sitten n. 5min ajomatkan päähän tulee kanssa uus au pair, M Slovakiasta. Sen kanssa oon jutellu facebookissa ja vaikuttaa oikein mukavalta. Tosi kiva saada uusia ihmisiä taas tänne ja vähän vaihtelua tähän elämään.
Siitä tulikin mieleen, nyt on vähän sellanen vaihe menossa, että asiat kyllästyttää. Tarttis tosissaan jotain uusia virikkeitä ja enemmän tekemistä. On välillä jopa ihan tylsää. Kai se pääasiassa on itestä kiinni. Pitäis vaan kehitellä enemmän kaikkee. Mutta tuntuu, että tää alue on niin nähty. Ja sitten muka yritän säästää rahaa ja esim. päivä NYCssä on helposti aika kallis. Mutta ei kai niitä kokemuksia muuten täältä saa kun maksamalla ja tekemällä. :) Onneks nyt on parit synttärit tulossa tässä kahden viikon sisään ja sitten on vapaa viikonloppu, niin sillon voi tehdä sitten enemmän jotain. :)
Tämä päivä ei oo ollu kovin hyvä. Host äiti on ollu tosi kireenä eilen ja tänään niin se kyllä vaikuttaa sitten koko muuhunkin perheeseen. Mutta eiköhän se siitä helpota, kaikilla on joskus huonoja päiviä. Ei muuta kun päivästä toiseen ja viikonloppua odotellen. :P
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
maanantai 20. heinäkuuta 2009
Silver Bay
Viikonloppuna kävin suorittamassa ensimmäiset koulutunnit täällä olon aikana. Ohjelmaan kuuluu, että täällä ollessa täytyy opiskella. Kai enimmäkseen se on joistain viisumi syistä. Tästä viikonlopusta sain 3 creditiä ja nyt on vielä toiset 3 jäljellä.
Perjantaina olin töissä vaan aamulla 7-9.30 ja sitten alko mun vapaat. Viimeistelin mun kotitehtävät ja kävin pyörähtämässä salilla.
Oli tarkotus lähtee ajelemaan n. 5 aikaan. Laura tuli tähän mun luokse joskus 4 maissa ja oltiin sisällä vähän aikaa ja syötiin ruisleipää. Sitten oli tarkotus lähteä, mutta.....
....Lauran auton ovet oli lukossa ja avain oli sisällä. Siinä autossa oli automaattinen lukkosysteemi. Hullua?! Eikö voi olla jotain tunnistinta, että ne avaimet on siä sisällä? Mun autossa on kai sillain, et jos avain on sisällä ne ovet ei mee lukkoon. Noh siinä sitten v sana lenteli ja yritettiin pähkiä mitä hittoa pitäs tehdä. Ensin päädyttiin ratkasuun, että ajetaan Lauran kotiin hakee vara-avain, mutta se olis todennäkösesti aiheuttanu melkein 2 tunnin viivästyksen ja Silver Bayhin kun oli kuitenkin matkaa n. 4,5 tuntia ja check in oli auki vaan 11. Lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että soitettiin hinaus firmalle, että tulee aukaseen ovet. Se tyyppi tuli sitten sen tekemään ihan parissa minuutissa ja velotti 75$. Tai siis olis velottanut, mutta puhuin sitten meille au pair alennuksen ja saatiin ovet auki 55$ hintaan. Päästiin sitten matkaan, mutta ei lähdetykkään Lauran autolla vaan E:n autolla. E on ruotsalainen miespuolinen au pair, joka on ollut täällä pari kk vähemmän aikaa kun minä. Lopulta päästiin perille hyvissä ajoin ja saatiin ilmottauduttua luennoille ja käytyä tervetulo tilaisuudessa.
Lauantai alkoi American Holidays tunnilla. Siellä saatiin lappu missä oli "loma" jokaiselle päivälle. Sieltä löyty kyllä mitä ihmeellisimpiä juttuja ja kyllä taas niin Amerikkalaista. Mutta niistä voi saada hyviä ideoita mitä tehdä lasten kanssa. Ja opettaja päästi meidät paaaljon aikasemmin.
Toisella tunnilla tutustuttiin valokuvaukseen. Opettaja oli ammattilainen ja näytti meille omia ja muiden tunnettujen kuvaajien kuvia ja niistä sitten puhuttiin. Käytiin läpi vähän historiaa ja tekniikoita.
Lauantain viimisillä tunneilla mentiin patikoimaan. Oli kyllä tosi kivaa. Ylöspäin mentiin aikalailla ja sai kyllä jaloissa tuntumaan. "vuoren" ylhäältä oli makeet näkymät järvelle ja Silver Bay alueelle. Lopuksi käytiin katsomassa metsän keskellä olevaa pientä vesiputousta missä mm. L ja E kävi uimassa. Jälleen oltiin paljon aikasemmin perillä kun oli lukujärjestykseen merkattu ja mentiin sitten vielä omalla porukalla melomaan. Melominen on niin kivaa ! Aurinko paisto ja sitten aina välillä lilluttiin keskellä järveä ja mentiin vesisotaa. Huisin hauskaa.
Lauantai iltana meillä oli vielä hauska näytelmä aktiviteetti, missä annettiin lappuja satunnaisille henkilöille ja sitten niitä henkilöitä kutsuttiin sinne lavalla ja opettaja luki sitä tarinaa ja au pairit esitti. Itse olin näytelmässä tuoli. Oli kyllä niin kivaa ja sai taas nauraa ihan urakalla. Illan päätteeksi oli Silver Bay show missä oli erilaisia musiikki esityksiä ja sitten au paireille disco. Käytiin siellä pyörähtämässä mutta meno oli vähän kuiva niin siirryttiin sitten laiturille nauttimaan tähtitaivaasta ja vaan hengailtiin.
Sunnuntaina oli jäljellä enää kaksi tuntia. Ensimmäisellä käytiin läpi erilaisia pelejä, missä on joku juju takana. Niitä pähkiessä meinas hermot mennä kun ei tajunnu mitä tapahtuu. Niillä kuulemma saa vanhemmat hermostumaan, onko se sit hyvä vai huono kaikki voi päätellä ihan ite. Lopuksi vielä oltiin musiikki tunnilla, missä käytiin läpi erilaisia pelejä missä musiikilla on iso osa. Opettaja oli tämän vuoden America's got talent ohjelmasta ja hänen ryhmänsä oli sijalla 20. En oo ihan varma mitä ne tekee, mutta jotain musiikkiin liittyvää. :D
Oli tosi kiva viikonloppu. Pääsi vähän toisiin maisemiin (upeisiin maisemiin!!!) hyvien kavereiden seurassa ja sai vielä suoritettua puolet vaadittavista crediteistä. Te jotka asutte täällä jossain NY,NJ,MA alueella niin kyllä ehdottomasti suosittelen, jos ootte miettiny millä niitä creditejä suorittaa. Varsinkin jos se kouluun meno ei niin kiinnosta niin toi on tosi hyvä vaihtoehto. :)
Nyt sitten laiskaa maanantaita viettelen. Otin tossa 1,5 tunnin päikkärit ja kärsin pienestä mahakivusta, mutta muuten oon kyllä oikein hyvillä fiiliksillä. Katsotaan kuinka viikko sujuu ja kuinka lapset käyttäytyy.
Perjantaina olin töissä vaan aamulla 7-9.30 ja sitten alko mun vapaat. Viimeistelin mun kotitehtävät ja kävin pyörähtämässä salilla.
Oli tarkotus lähtee ajelemaan n. 5 aikaan. Laura tuli tähän mun luokse joskus 4 maissa ja oltiin sisällä vähän aikaa ja syötiin ruisleipää. Sitten oli tarkotus lähteä, mutta.....
....Lauran auton ovet oli lukossa ja avain oli sisällä. Siinä autossa oli automaattinen lukkosysteemi. Hullua?! Eikö voi olla jotain tunnistinta, että ne avaimet on siä sisällä? Mun autossa on kai sillain, et jos avain on sisällä ne ovet ei mee lukkoon. Noh siinä sitten v sana lenteli ja yritettiin pähkiä mitä hittoa pitäs tehdä. Ensin päädyttiin ratkasuun, että ajetaan Lauran kotiin hakee vara-avain, mutta se olis todennäkösesti aiheuttanu melkein 2 tunnin viivästyksen ja Silver Bayhin kun oli kuitenkin matkaa n. 4,5 tuntia ja check in oli auki vaan 11. Lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että soitettiin hinaus firmalle, että tulee aukaseen ovet. Se tyyppi tuli sitten sen tekemään ihan parissa minuutissa ja velotti 75$. Tai siis olis velottanut, mutta puhuin sitten meille au pair alennuksen ja saatiin ovet auki 55$ hintaan. Päästiin sitten matkaan, mutta ei lähdetykkään Lauran autolla vaan E:n autolla. E on ruotsalainen miespuolinen au pair, joka on ollut täällä pari kk vähemmän aikaa kun minä. Lopulta päästiin perille hyvissä ajoin ja saatiin ilmottauduttua luennoille ja käytyä tervetulo tilaisuudessa.
Lauantai alkoi American Holidays tunnilla. Siellä saatiin lappu missä oli "loma" jokaiselle päivälle. Sieltä löyty kyllä mitä ihmeellisimpiä juttuja ja kyllä taas niin Amerikkalaista. Mutta niistä voi saada hyviä ideoita mitä tehdä lasten kanssa. Ja opettaja päästi meidät paaaljon aikasemmin.
Toisella tunnilla tutustuttiin valokuvaukseen. Opettaja oli ammattilainen ja näytti meille omia ja muiden tunnettujen kuvaajien kuvia ja niistä sitten puhuttiin. Käytiin läpi vähän historiaa ja tekniikoita.
Lauantain viimisillä tunneilla mentiin patikoimaan. Oli kyllä tosi kivaa. Ylöspäin mentiin aikalailla ja sai kyllä jaloissa tuntumaan. "vuoren" ylhäältä oli makeet näkymät järvelle ja Silver Bay alueelle. Lopuksi käytiin katsomassa metsän keskellä olevaa pientä vesiputousta missä mm. L ja E kävi uimassa. Jälleen oltiin paljon aikasemmin perillä kun oli lukujärjestykseen merkattu ja mentiin sitten vielä omalla porukalla melomaan. Melominen on niin kivaa ! Aurinko paisto ja sitten aina välillä lilluttiin keskellä järveä ja mentiin vesisotaa. Huisin hauskaa.
Lauantai iltana meillä oli vielä hauska näytelmä aktiviteetti, missä annettiin lappuja satunnaisille henkilöille ja sitten niitä henkilöitä kutsuttiin sinne lavalla ja opettaja luki sitä tarinaa ja au pairit esitti. Itse olin näytelmässä tuoli. Oli kyllä niin kivaa ja sai taas nauraa ihan urakalla. Illan päätteeksi oli Silver Bay show missä oli erilaisia musiikki esityksiä ja sitten au paireille disco. Käytiin siellä pyörähtämässä mutta meno oli vähän kuiva niin siirryttiin sitten laiturille nauttimaan tähtitaivaasta ja vaan hengailtiin.
Sunnuntaina oli jäljellä enää kaksi tuntia. Ensimmäisellä käytiin läpi erilaisia pelejä, missä on joku juju takana. Niitä pähkiessä meinas hermot mennä kun ei tajunnu mitä tapahtuu. Niillä kuulemma saa vanhemmat hermostumaan, onko se sit hyvä vai huono kaikki voi päätellä ihan ite. Lopuksi vielä oltiin musiikki tunnilla, missä käytiin läpi erilaisia pelejä missä musiikilla on iso osa. Opettaja oli tämän vuoden America's got talent ohjelmasta ja hänen ryhmänsä oli sijalla 20. En oo ihan varma mitä ne tekee, mutta jotain musiikkiin liittyvää. :D
Oli tosi kiva viikonloppu. Pääsi vähän toisiin maisemiin (upeisiin maisemiin!!!) hyvien kavereiden seurassa ja sai vielä suoritettua puolet vaadittavista crediteistä. Te jotka asutte täällä jossain NY,NJ,MA alueella niin kyllä ehdottomasti suosittelen, jos ootte miettiny millä niitä creditejä suorittaa. Varsinkin jos se kouluun meno ei niin kiinnosta niin toi on tosi hyvä vaihtoehto. :)
Nyt sitten laiskaa maanantaita viettelen. Otin tossa 1,5 tunnin päikkärit ja kärsin pienestä mahakivusta, mutta muuten oon kyllä oikein hyvillä fiiliksillä. Katsotaan kuinka viikko sujuu ja kuinka lapset käyttäytyy.
torstai 16. heinäkuuta 2009
Suuria tunteita
Porukoiden ja veljen lähdön jälkeen mielialat ja tunteet on vaihdellut tosi paljon. Toki olin varautunut, että tuntuu pahalta kun joutuu taas sanomaan hyvästit. Toisaalta taas oli kiva palata omaan elämään täällä.
Alku oli kuitenkin todella kankea. Perjantaina heti oli työpäivä. Lapset oli kovin ilosia kun olin taas kotona ja niin oli kyllä host äitikin. Vanhemmat oli varmaan kiitollisia, että en ollut kun viikon poies. No se ilonen tunnelma ei kovin kauaa kestänyt kun lapset jo alotti sodan keskenään ja mun paluu oli jo vanha juttu ja mua ei tarvinnut enää kuunnella. Lisäksi huomasin, että vanhemmat ei ollut mun poissa ollessa pessyt ollenkaan lasten pyykkiä! Mä pesen aina 2 kertaa viikossa, että varmasti riittää puhtaita vaatteita. No sieltä oli yöpaidat lopussa ja pienemmän alushousut lopussa. Tein yhden pika koneen pe iltana. Sillon mulla ei oo aikaa pyykin pesuun kun meillä on pyykkirouva pesemässä vanhempien pyykkejä koko päivän, mutta sille ei kuulu lasten pyykit. Ja viikonlopun vapaa-aikaa en todellakaan aikonut käyttää pyykin pesemiseen ja kotona istumiseen. En vaan ymmärrä miten ei voi olla muka aikaa edes yhtä koneellista pestä. Vai eikö vaan viitti? No päivästä selvittiin kyllä vaikeuksien kautta, mutta kyllä oli illalla kurja fiilis. Pääsin onneks yhden kaverin "läksiäisiin" ja pyörähtään tanssilattialla mikä helpotti edes vähän.
Lauantaina olin sitten hyvillä fiiliksillä ja hyvällä asenteella, päätin panostaa tähän hommaan oikein tosissani. Mutta eihän siihen tarvittu kun tunti, että päivä oli lähes pilalla. Onko noiden lasten ihan pakko riidellä koko aika?! Ilmeisesti. Sisäleikkipaikassa oltiin, mutta ei siitä kyllä varmaan nauttinut kukaan kun koko aika lapsilla joku riita päällä ja au pairilla hermo piukalla. Kotiin kun päästiin niin saatiin vielä oikein kunnon riita ja itkupotkuraivarit ja siinä kohtaa olin ihan valmis heittämään hanskat tiskiin, pakata kamat ja lähteä. Kovin oli kurja fiilis. Eikä asiaa todellakaan helpottanut se, että oli ikävä perhettä ja kavereita. Lauantai onneksi päättyi hauskasti L:n ansiosta. Käytiin seikkailemassa Danburyssä ja naurettiin kyllä ihan urakalla !
Sunnuntai oli lepposa vapaa päivä ja illalla käytiin katsomassa The Proposal (odottamaton ehdotus) leffassa ja oli kyllä mukava leffa. Aiheutti vaan jälleen kerran kovan mietiskelyn sen jälkeen. Sitä kun tuntuu aina, että elämästä puuttuu jotain. Ja itseasiassa tulin siihen tulokseen, että voiko au pair vuoden aikana edes olla ihan kokonainen? Oma perhe ja rakkaat ystävät on Suomessa, ei voi elää sellaista elämää kun just ite haluaa vaan on paljon sääntöjä noudatettavana ja vuoden läpi joutuu miettimään paljon asioita ja käymään läpi melko suuria tunteita. Toki onnellinen voi olla ja oonkin, mutta tuolla sisimmässä tietää, että jotain puuttuu.
Tämä viikko on valitettavasti jatkunut saman kaavan mukaan. Lapset tappelee keskenään, huutaa mulle, huutaa vanhemmille, itkee kun ei saa mitä haluaa ja ei kuuntele mua pätkääkään ja jos kuuntelee niin ei tottele. Ihan normi lapsia varmaan, mutta se vaan kiristää pinnaa.
Toki mukaan on mahtunut hyviäkin hetkiä, jopa lastenkin kanssa muutama. ;) Oon käynyt taas pienen tauon jälkeen reenaamassa ja reenit sujuu oikein kivasti ja välillä ihan jopa miettii, että ompa hyvä fiilis. Mutta ei todellakaan mikään paras viikko oo ollut ja oonkin aika ilonen, että pääsen viikonlopuksi pois vaikka kyseessä onkin "koulu" viikonloppu.
Kaikinpuolin siis sekavat fiilikset. Päällimmäisenä mielessä pyörii : kuinka jaksan tätä vielä melkein puoli vuotta? sitten toisaalta, kuinka ehdin tehdä kaiken kun on enää niin vähän jäljellä? mitä hittoa aion tehdä tämän vuoden jälkeen? ja kannattaako mun tosiaan käyttää aikaani valittamiseen? täähän on vaan yks vuosi mun elämästä ja siitä pitää osata nauttia. Ja nutinkin, mutta yleensä negatiiviset fiilikset on helpompi tiedostaa ja niistä on helpompi puhua.
Nojoo, aion nyt kuitenkin tsempata ja luotan siihen, että tää on puolen vuoden kriisi ja kaikki kääntyy hyväksi ja yritän asennoitua kaikkeen au pairin ammattitaidolla (:D) ja selvitä arjen hankaluuksia ja kasvaa ihmisenä ja nauttia elämästä. Saas nähdä kuinka onnistuu !
PS. n. 2 kk kun olen taas täysi-ikäinen. Voi sitä onnenpäiväää !!!
Alku oli kuitenkin todella kankea. Perjantaina heti oli työpäivä. Lapset oli kovin ilosia kun olin taas kotona ja niin oli kyllä host äitikin. Vanhemmat oli varmaan kiitollisia, että en ollut kun viikon poies. No se ilonen tunnelma ei kovin kauaa kestänyt kun lapset jo alotti sodan keskenään ja mun paluu oli jo vanha juttu ja mua ei tarvinnut enää kuunnella. Lisäksi huomasin, että vanhemmat ei ollut mun poissa ollessa pessyt ollenkaan lasten pyykkiä! Mä pesen aina 2 kertaa viikossa, että varmasti riittää puhtaita vaatteita. No sieltä oli yöpaidat lopussa ja pienemmän alushousut lopussa. Tein yhden pika koneen pe iltana. Sillon mulla ei oo aikaa pyykin pesuun kun meillä on pyykkirouva pesemässä vanhempien pyykkejä koko päivän, mutta sille ei kuulu lasten pyykit. Ja viikonlopun vapaa-aikaa en todellakaan aikonut käyttää pyykin pesemiseen ja kotona istumiseen. En vaan ymmärrä miten ei voi olla muka aikaa edes yhtä koneellista pestä. Vai eikö vaan viitti? No päivästä selvittiin kyllä vaikeuksien kautta, mutta kyllä oli illalla kurja fiilis. Pääsin onneks yhden kaverin "läksiäisiin" ja pyörähtään tanssilattialla mikä helpotti edes vähän.
Lauantaina olin sitten hyvillä fiiliksillä ja hyvällä asenteella, päätin panostaa tähän hommaan oikein tosissani. Mutta eihän siihen tarvittu kun tunti, että päivä oli lähes pilalla. Onko noiden lasten ihan pakko riidellä koko aika?! Ilmeisesti. Sisäleikkipaikassa oltiin, mutta ei siitä kyllä varmaan nauttinut kukaan kun koko aika lapsilla joku riita päällä ja au pairilla hermo piukalla. Kotiin kun päästiin niin saatiin vielä oikein kunnon riita ja itkupotkuraivarit ja siinä kohtaa olin ihan valmis heittämään hanskat tiskiin, pakata kamat ja lähteä. Kovin oli kurja fiilis. Eikä asiaa todellakaan helpottanut se, että oli ikävä perhettä ja kavereita. Lauantai onneksi päättyi hauskasti L:n ansiosta. Käytiin seikkailemassa Danburyssä ja naurettiin kyllä ihan urakalla !
Sunnuntai oli lepposa vapaa päivä ja illalla käytiin katsomassa The Proposal (odottamaton ehdotus) leffassa ja oli kyllä mukava leffa. Aiheutti vaan jälleen kerran kovan mietiskelyn sen jälkeen. Sitä kun tuntuu aina, että elämästä puuttuu jotain. Ja itseasiassa tulin siihen tulokseen, että voiko au pair vuoden aikana edes olla ihan kokonainen? Oma perhe ja rakkaat ystävät on Suomessa, ei voi elää sellaista elämää kun just ite haluaa vaan on paljon sääntöjä noudatettavana ja vuoden läpi joutuu miettimään paljon asioita ja käymään läpi melko suuria tunteita. Toki onnellinen voi olla ja oonkin, mutta tuolla sisimmässä tietää, että jotain puuttuu.
Tämä viikko on valitettavasti jatkunut saman kaavan mukaan. Lapset tappelee keskenään, huutaa mulle, huutaa vanhemmille, itkee kun ei saa mitä haluaa ja ei kuuntele mua pätkääkään ja jos kuuntelee niin ei tottele. Ihan normi lapsia varmaan, mutta se vaan kiristää pinnaa.
Toki mukaan on mahtunut hyviäkin hetkiä, jopa lastenkin kanssa muutama. ;) Oon käynyt taas pienen tauon jälkeen reenaamassa ja reenit sujuu oikein kivasti ja välillä ihan jopa miettii, että ompa hyvä fiilis. Mutta ei todellakaan mikään paras viikko oo ollut ja oonkin aika ilonen, että pääsen viikonlopuksi pois vaikka kyseessä onkin "koulu" viikonloppu.
Kaikinpuolin siis sekavat fiilikset. Päällimmäisenä mielessä pyörii : kuinka jaksan tätä vielä melkein puoli vuotta? sitten toisaalta, kuinka ehdin tehdä kaiken kun on enää niin vähän jäljellä? mitä hittoa aion tehdä tämän vuoden jälkeen? ja kannattaako mun tosiaan käyttää aikaani valittamiseen? täähän on vaan yks vuosi mun elämästä ja siitä pitää osata nauttia. Ja nutinkin, mutta yleensä negatiiviset fiilikset on helpompi tiedostaa ja niistä on helpompi puhua.
Nojoo, aion nyt kuitenkin tsempata ja luotan siihen, että tää on puolen vuoden kriisi ja kaikki kääntyy hyväksi ja yritän asennoitua kaikkeen au pairin ammattitaidolla (:D) ja selvitä arjen hankaluuksia ja kasvaa ihmisenä ja nauttia elämästä. Saas nähdä kuinka onnistuu !
PS. n. 2 kk kun olen taas täysi-ikäinen. Voi sitä onnenpäiväää !!!
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Kesäloma
Taidan laittaa päivityksen kahdessa eri viestissä. Muuten tulee kovin pitkä. Ensin tästä mun kesälomasta.
2.7. torstai iltana suuntasin junalla kohti NYCiä. Siellä oli perhe vastassa. Ja äiti räpsi kameralla kuvia ihan hullun lailla. Ihan tuli joku julkkis fiilis kun kaks iso kokosta miestä (iskä ja veli) käveli mun vierellä ja kanto mun kassia ja äiti otti kuvia. Tosin julkimot ei kai kulje junalla?
Suunnattiin vaan hotellille ja hengattiin siellä kun oli aika myöhä ja aamulla aikanen herätys. Perjantai aamuna haettiin auto autovuokraamolta ja lähdettiin kohti Jacksonia New Jerseyn puolelle. Käytiin kirjautumassa sisään hotelliin ja jatkettiin matkaa Six Flags Great Adventure huvipuistoon (six flags on keskittynyt hyvin pitkälti isoihin ja hurjiin vuoristoratoihin, on siellä jotain muutakin, mutta ite yleensä kouluan läpi vaan vuoristoradat ja iki-ihanat vesilaitteet). Voi sitä olinkin odottanu hullun lailla. Viime kesänä olin Six Flagsin huvipuistossa Los Angelesissa, joten tiesin vähän mitä odottaa. Paljon oli porukkaa kun oli itsenäisyyspäivää edeltävä perjantai ja ilmakin oli mitä ihanin. Haettiin flash passit heti alkuun niin säästettiin hurjasti aikaa kun ei tarvinnut jonotella paljon yhtään. Suosittelen kyllä ottamaan sen jos joku on menossa. Ei se nyt niin kallis oo ja jos jonotus aika on 15min 90min sijaan niin kyllä se pitemmän päälle kannattaa. Päivän aikana pelotti hullun lailla, nauratti, melkein itkettikin välillä ( en tiedä pelon vai ilon takia) ja oli niin pirun hauska päivä !! Illalla kovin väsyneenä ja onnelliseni hotellille nukkumaan.
Lauantaina oli itsenäisyyspäivä. Alotettiin päivä lähellä olevasta outlet-keskuksesta, mistä ei kyllä hirveesti mitään mukaan tarttunut. Ja sieltä sitten ajeltiin Atlantic Cityyn, missä oli tarkotus viettää loppu loma.
Atlantic City oli ihan kiva. Oon käynyt Las Vegasissa, joten aika pieneltä ja vaatimattomaltahan se näytti. Mutta sieltä saatiin se mitä haettiin ; lähöömistä altaalla ja rannalla, boardwalkilla tallustelua, outletissä shoppaamista ja isille pokerin peluuta casinolla. Ja olihan mulla mitä mahtavin seura, oma perhe ! Meillä oli hullun hauskaa ja niin mahtavaa oli olla rakkaiden ihmisten kanssa ja vaan nauttia.
Keskiviikko iltana lähdettiin sitten taas kohti NYCiä. Siellä vietettiin loman viimeinen yö ennnen kun perheen oli aika palata Suomeen ja mun North Salemiin. Eipä me oikein erikoista tehty. Käveltiin siellä täällä ja tehtiin viimehetken ostoksia. Kaikki alko olla jo aika väsyneitä ja pikkasen huonovointisia muutenkin. Saatimpa kuitenkin viettää aikaa vielä yhdessä. Ja käytiin ihanassa Cafe Lalossa syömässä iki-ihania jälkkäreitä. Suosittelen ! Itse aion mennä toistekin.
Seuraavana päivänä oli hyvästien aika. Tällä kertaa se oli ehkä helpompaa kun sillon tammikuussa. Mutta aina kun ajattelin perhettä niin sydämestä poltti kun tiesin etten näe niitä puoleen vuoteen. Mutta pääasia, että olivat täällä ja saatiin viettää ikimuistosia hetkiä yhdessä joita ei koskaan unohdeta. Eiköhän tämä tästä taas ajan kanssa parane. :)
2.7. torstai iltana suuntasin junalla kohti NYCiä. Siellä oli perhe vastassa. Ja äiti räpsi kameralla kuvia ihan hullun lailla. Ihan tuli joku julkkis fiilis kun kaks iso kokosta miestä (iskä ja veli) käveli mun vierellä ja kanto mun kassia ja äiti otti kuvia. Tosin julkimot ei kai kulje junalla?
Suunnattiin vaan hotellille ja hengattiin siellä kun oli aika myöhä ja aamulla aikanen herätys. Perjantai aamuna haettiin auto autovuokraamolta ja lähdettiin kohti Jacksonia New Jerseyn puolelle. Käytiin kirjautumassa sisään hotelliin ja jatkettiin matkaa Six Flags Great Adventure huvipuistoon (six flags on keskittynyt hyvin pitkälti isoihin ja hurjiin vuoristoratoihin, on siellä jotain muutakin, mutta ite yleensä kouluan läpi vaan vuoristoradat ja iki-ihanat vesilaitteet). Voi sitä olinkin odottanu hullun lailla. Viime kesänä olin Six Flagsin huvipuistossa Los Angelesissa, joten tiesin vähän mitä odottaa. Paljon oli porukkaa kun oli itsenäisyyspäivää edeltävä perjantai ja ilmakin oli mitä ihanin. Haettiin flash passit heti alkuun niin säästettiin hurjasti aikaa kun ei tarvinnut jonotella paljon yhtään. Suosittelen kyllä ottamaan sen jos joku on menossa. Ei se nyt niin kallis oo ja jos jonotus aika on 15min 90min sijaan niin kyllä se pitemmän päälle kannattaa. Päivän aikana pelotti hullun lailla, nauratti, melkein itkettikin välillä ( en tiedä pelon vai ilon takia) ja oli niin pirun hauska päivä !! Illalla kovin väsyneenä ja onnelliseni hotellille nukkumaan.
Lauantaina oli itsenäisyyspäivä. Alotettiin päivä lähellä olevasta outlet-keskuksesta, mistä ei kyllä hirveesti mitään mukaan tarttunut. Ja sieltä sitten ajeltiin Atlantic Cityyn, missä oli tarkotus viettää loppu loma.
Atlantic City oli ihan kiva. Oon käynyt Las Vegasissa, joten aika pieneltä ja vaatimattomaltahan se näytti. Mutta sieltä saatiin se mitä haettiin ; lähöömistä altaalla ja rannalla, boardwalkilla tallustelua, outletissä shoppaamista ja isille pokerin peluuta casinolla. Ja olihan mulla mitä mahtavin seura, oma perhe ! Meillä oli hullun hauskaa ja niin mahtavaa oli olla rakkaiden ihmisten kanssa ja vaan nauttia.
Keskiviikko iltana lähdettiin sitten taas kohti NYCiä. Siellä vietettiin loman viimeinen yö ennnen kun perheen oli aika palata Suomeen ja mun North Salemiin. Eipä me oikein erikoista tehty. Käveltiin siellä täällä ja tehtiin viimehetken ostoksia. Kaikki alko olla jo aika väsyneitä ja pikkasen huonovointisia muutenkin. Saatimpa kuitenkin viettää aikaa vielä yhdessä. Ja käytiin ihanassa Cafe Lalossa syömässä iki-ihania jälkkäreitä. Suosittelen ! Itse aion mennä toistekin.
Seuraavana päivänä oli hyvästien aika. Tällä kertaa se oli ehkä helpompaa kun sillon tammikuussa. Mutta aina kun ajattelin perhettä niin sydämestä poltti kun tiesin etten näe niitä puoleen vuoteen. Mutta pääasia, että olivat täällä ja saatiin viettää ikimuistosia hetkiä yhdessä joita ei koskaan unohdeta. Eiköhän tämä tästä taas ajan kanssa parane. :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)