sick and tired

Viikkohan sitten alkoi sillä, että maanantai aamuna herätessä olo oli niiin kovin tukkonen ja kipeä. Kurkkasin heti pihalle ja lunta oli ehkä semmoset 15cm, joten ei mitään toivoo, että kukaan liikkuu tästä kämpästä yhtään mihinkään.

Aamu nyt meni ihan mukavissa merkeissä. Host-äiti oli kanssa kipeenä ja se huomas, että munkaan olo ei mikään paras mahdollinen oo, joten lapset sai sitten kattella vähän enempi telkkaria. Sitten hetken aikaa leikittiin kellarissa ennen lounasta. Lounaan jälkeen alkoi vieraiden odottelu. Oltiin siis kutsuttu naapuruston lapset meille kattomaan leffaa. Lapsia sitten oli kämpässä yhteensä 8 kappaletta, iältään 4-10. Vilinää ja vilskettä riitti. Onneks meitä aikuisiakin oli sentään 3 ettei yksin tarvinnu olla. Mun olo tosin ei todellakaan ollut hyvä ja päätin sitten tarkistaa mitä kuumemittari näyttää. Ei pahaa kuumetta ollu, mutta lämpöä kuitenkin. Ja mulla kun menee edes vähän normaalia korkeemmaks lämpötila niin olo huononee kummasti.
Iltapäivä kuitenki sujui leffan ja popcornien, leikkimisen sisällä ja ulkona sekä kuuman kaakaon parissa. Lopuksi iltarutiinit ja päivä oli pulkassa. Työtunteja kertyi semmoset 13 ja olo oli kohtalaisen kuollut ilta kahdeksalta kun pääsin vapaalle. Ei muuta kun ajoissa nukkumaan ja uuteen nousuun.

Muut päivät tällä viikolla on mennyt nopeasti mutta ei todellakaan ilman ongelmia. Koko viikon siis olin kipeenä ja oma olo ei todellakaan oo ollut paras mahdollinen, mutta ei myöskään niin huono, että voisin jäädä vaan sänkyyn makaamaan ja sotkemaan koko muun perheen suunnitelmat.
Vanhemman lapsen kanssa on ollut vaikeeta. Vanha au pair lähti siis viikko sitten lauantaina ja vanhempi lapsi kyllä osottaa mielensä ja purkaa surunsa vihana muhun. Äiti olit niin oikeessa, kun sanoit että ongelmia voi tulla kun edellinen au pair lähtee. Musta tuntuu, että se pitää mua maailman huonoimpana au pairina. Kaikki mitä sanon on joko väärin lausuttu (kielen puolesta siis) tai ei muuten miellytä neitiä. Joka vastaus joko huudetaan tai tiuskitaan mulle. Mitään ei kuunnella mitä sanon eikä totella. Ihan kun en olis olemassa ja sitten jos oon ei kelpaa mikään. Ei siinä, ymmärrän kyllä, että toiselle on vaikeeta kun vanha au pair on poissa. Mutta se ajatus nyt vaan ei helpota omaa oloa ollenkaan. Muutenkin oon väsynyt ja en voi niin hyvin flunssan takia ja sitten vielä aika iso henkinen rasitus kaupan päälle. Jos jotain positiivista, niin pienemmän kanssa sujuu tällä hetkellä oikein kivasti. Toki ei niiltä 5veen kiukku kohtauksilta voi välttyä mutta muuten. Noh ehkä seuraavat 2 kk on vaikeeta vanhemman kanssa ja sitten sujuu paremmin kummankin kanssa?

Nyt onneks perjantai ilta. Huomisen työpäivän kun jaksan vielä rutistaa niin sitten saan taas vähän hengähtää ja viettää aikaa itsekseni tai kavereiden kanssa. Todennäkösesti jälkimmäin vaihtoehto. :)

Nyt sitten vaan odottelen että tervehdyn A) koska oma pinna kestää paremmin lapsia ja jaksan enempi tehdä niiden kanssa kaikkee B) pääsen taas reenaamaan !

Hyvää viikonloppua !