Nightmare

Perjantaina hain Bettinan kanssa nuoremman host muksun koulusta ja sen jälkeen vietiin se baseball tunnille. Baseball tunnilta lähdettäessä Bettina sanoi, että mä voisin ajaa niin opin sen reitin paremmin. Sehän sopi mulle oikein hyvin. Tosin näin jälkikäteen kaduttaa, että ajoin.

Oltiin Highwaylla ajamassa kotia kohti. Normaalisti ajoin suoraa eteenpäin rajotuksen mukaan. Vähän ennen liittymää mistä meidän piti nousta pois, joku mies henkilö ajaa rysäytti meidän perään! Voitte kuulkaa kuvitella kuinka sydän hakkas kovaa. Rysäys tuntu kovalta ja oltiin Bettinan kanssa ihan varmoja, että auto on ihan rutussa. Siinä sitten pysähdyttiin tien varteen, tämä mies myös ja poliisia odoteltiin. Bettina soitti host-isälle ja mä tarkistelin onko meidän muksu kunnossa. Luojan kiitos kellekään ei sattunut pahempaa. Vähän selkä/pää kipuja jokaisella, mutta melko lievästi. Poliisisetäkään ei onneksi mitään valitellu mun kansainvälisestä ajokortista. Host vanhemmat tuli paikalle, tarkisti muksun kunnon ja puhu sekä tämän miehen, että poliisin kansa. Autoon ei onneksi tullu muuta ku pienet jäljet takapuskuriin.

Voitte vaan jokainen au pair kuvitella miltä tuntuu ajaa "kolari" host-lapsi kyydissä. Vaikka mun ajamisessa ei mitään vikaa ollutkaan ja syy oli täysin sen miehen, silti tuntui aika pahalta. Toivon mukaan lapsen luotto mun ajotaitoihin ei mee ja toivon mukaan uskallan ite ajaa vielä ihan normaalisti. Mies sanoi kolarin syyksi ; "kuuntelin radiota enkä keskittynyt liikenteeseen".
Sitä tää Amerikkalaisten ajotyyli hyvin pitkälti on. Onnea liikenteeseen kaikille USAssa asuville.
Loppu hyvin kaikki hyvin, tällä kertaa. :)

Iloisempia asioita. Eilen olin 6h ostarilla. Voi että siellä on kiva käydä ja kierrellä ja ehkä siinä sivussa vähän ostellakin. ;) Ja ne alennusmyynnit on ihan uskomattomat !

Tänään siis au pair tapaaminen reilu tunnin kuluttua ja sitten loppupäivän suunnitelmat on vielä vähän auki.