Tänään siis olin ensimmäistä kertaa yksin töiden kanssa. Elikkä mua edeltävä au pair on vielä täällä, mutta hän tekee muita hommia. Kuten siivoo ja järjestää lasten huoneita ja leikkihuonetta.
Aamulla heräsin ehkä 6 aikoihin pyörimään. Olin jotenkin tosi paniikissa mitä päivä tuo tullessaan. Hetken pyörittyä, nousin ylös ja painelin alakertaan. Siellähän oli jo koko poppoo aamupalalla (äiti ja lapset siis). Ei muuta kun normi rutiinilla rupesin tekemään lounasta lapsille ym. aamuhommia. Hyvin suju kaikki. Sitten oli aika siirtyä yläkertaan hampaiden pesuun ja pukemaan. Se on aina vaikeeta. Kaikki suju kuitenkin yllättävän hyvin. Pientä vastustelua oli molemmilla, eikä oikein meinattu mua kuunnella. Mutta kun vedin ässän hihasta ja siirryin käyttämään 4 eri kieltä , johan heräs mielenkiinto lapsilla ja hampaatkin saatin puhtaaksi. Lapset puki vaatteetkin kiltisti ja olin jo vähän ihmeissäni mitenkä kaikki sujuu niin hyvin. ....Mutta.... pienempi host lapsi (poika siis) tuli sanomaan, että hän menee vessaan 2. hädälle. Ja 4 vuotias kun on niin tarvii vielä apua. Noh menin sitten auttamaan, niinkun oon jo monta kertaa täällä ollessa ehtinyt tehdä. Sieltä se sitten tuli : "You can't do that. I can do it. I always do it. No don't do it, I want to do it by myself.." Poika se jatko huutamista ja itkemistä ja yritti töniä mua vessasa poies yms. Saatiin kuitenkin homma hoidettua, mutta itku ja huuto senku jatku. Oli aika mennä laittamaan kenkiä ja yks haluaa leikkiä. Noo äippä sille sano pari sanaa ja sai sen sitten pukemaan ja kenkiä laittamaan. Autossa onneks tilanne rauhottu ja sain molemmat lapset ajoissa kouluun. HUH.
Kävin hakemassa viikon kokeilu jakson yhdelle salille. Huippua. Huomisesta eteenpäin pääsen taas reenaamaan ja sitten päätän kummalle salille liityn jäseneksi.
Päivä oli vähän "epänormaali". Hain vaan tytön bussipysäkiltä 3.45 ja sen jälkeen tultiin kotiin ja tehtiin yhdessä host-äidin ja lasten kanssa popcornia ja katottiin leffaa. Yleensä koulun jälkeen on tunnin verran aikaa leikkiä ym. mutta tänään oli poikkeus päivä. Lisäksi host-äiti valmisti tänään päivällisen ja mun ei tarvinnut sitäkään yksin hoitaa, kunhan vähän auttelin. Ruokailu suju hyvin ja sitten olikin illan kohokohta : hammaspesu ja kylpy + nukkumaan.
Ensin menin pojan kanssa hammaspesulle ja kylpyyn. Pienen puhumisen jälkeen saatiin hampit pestyä ja mentiin kylpyyn. Ja uskokaa tai älkää, voi että meillä oli hauskaa !!!! :)
Tytön oon kylvettäny monta kertaa aiemminkin ja se suju oikein hienosti. Oli aika lukea poitsulle iltasatu ja nukutttaa. Vaikka pari itku-raivo kohtausta pojalla tänään olikin, niin se kaikki unohtu siinä hetkessä kun makasin poitsun vieressä sen sängyllä, toinen imi peukkua ja piti kiinni mun kädestä. Ehkä maailman sulosin tapaus. Loppu hyvin kaikki hyvin, ensimmäinen päivä yksin takana. Kuitenkaan odotukset ei vielä oo kovin korkeet tulevien päivien kannalta, koska tänään oli "epänormaali" päivä ja poika sai pehmolelun jos käyttäyty kunnolla.. Tosin pehmolelu oli ostettu jo v-loppuna, mutta sillon oli ollut käyttäytymisen kanssa ongelmia, joten hän sai sen vasta tänään. Mutta kuitenkin, toivon parasta tulevien päivien suhteen.
Niin ja tänään puhuin host-äidin kanssa pojan käytöksestä. Onhan siinä paljon normaalia 5-v pojan käytöstä, mutta kun nää kaikki sanoo, että se ei oo koskaan käyttäytyny noin pahasti ja itkeny noin paljoo. Tultiin siihen tulokseen, että on liian vaikeeta lapsille kun meitä on täälä 2 au pairia. Ja äiti on asiasta hyvin pahoillaan ja ihmettelee miks on tehny tällasen päätöksen. Me siis tehdään/tehtiin töitä yhdessä 3 viikkoa ja Bettina kuitenkin asuu täällä vielä helmikuun loppuun asti. Joten on varmasti vaikeeta lapsille.. Mutta jos reilu kuukauden saisin sinniteltyä, sitten toivon mukaan helpottaa.
Tässä päivässä oli muutakin mahtavaa ; koko poppoo mennään kattomaan Broadwaylle LION KING 7.2. !!!! Ja meillä on kuulemma aivan sairaan hyvät paikat!!! Jee en jaksa odottaa ! :)))
maanantai 26. tammikuuta 2009
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Nightmare
Perjantaina hain Bettinan kanssa nuoremman host muksun koulusta ja sen jälkeen vietiin se baseball tunnille. Baseball tunnilta lähdettäessä Bettina sanoi, että mä voisin ajaa niin opin sen reitin paremmin. Sehän sopi mulle oikein hyvin. Tosin näin jälkikäteen kaduttaa, että ajoin.
Oltiin Highwaylla ajamassa kotia kohti. Normaalisti ajoin suoraa eteenpäin rajotuksen mukaan. Vähän ennen liittymää mistä meidän piti nousta pois, joku mies henkilö ajaa rysäytti meidän perään! Voitte kuulkaa kuvitella kuinka sydän hakkas kovaa. Rysäys tuntu kovalta ja oltiin Bettinan kanssa ihan varmoja, että auto on ihan rutussa. Siinä sitten pysähdyttiin tien varteen, tämä mies myös ja poliisia odoteltiin. Bettina soitti host-isälle ja mä tarkistelin onko meidän muksu kunnossa. Luojan kiitos kellekään ei sattunut pahempaa. Vähän selkä/pää kipuja jokaisella, mutta melko lievästi. Poliisisetäkään ei onneksi mitään valitellu mun kansainvälisestä ajokortista. Host vanhemmat tuli paikalle, tarkisti muksun kunnon ja puhu sekä tämän miehen, että poliisin kansa. Autoon ei onneksi tullu muuta ku pienet jäljet takapuskuriin.
Voitte vaan jokainen au pair kuvitella miltä tuntuu ajaa "kolari" host-lapsi kyydissä. Vaikka mun ajamisessa ei mitään vikaa ollutkaan ja syy oli täysin sen miehen, silti tuntui aika pahalta. Toivon mukaan lapsen luotto mun ajotaitoihin ei mee ja toivon mukaan uskallan ite ajaa vielä ihan normaalisti. Mies sanoi kolarin syyksi ; "kuuntelin radiota enkä keskittynyt liikenteeseen".
Sitä tää Amerikkalaisten ajotyyli hyvin pitkälti on. Onnea liikenteeseen kaikille USAssa asuville.
Loppu hyvin kaikki hyvin, tällä kertaa. :)
Iloisempia asioita. Eilen olin 6h ostarilla. Voi että siellä on kiva käydä ja kierrellä ja ehkä siinä sivussa vähän ostellakin. ;) Ja ne alennusmyynnit on ihan uskomattomat !
Tänään siis au pair tapaaminen reilu tunnin kuluttua ja sitten loppupäivän suunnitelmat on vielä vähän auki.
Oltiin Highwaylla ajamassa kotia kohti. Normaalisti ajoin suoraa eteenpäin rajotuksen mukaan. Vähän ennen liittymää mistä meidän piti nousta pois, joku mies henkilö ajaa rysäytti meidän perään! Voitte kuulkaa kuvitella kuinka sydän hakkas kovaa. Rysäys tuntu kovalta ja oltiin Bettinan kanssa ihan varmoja, että auto on ihan rutussa. Siinä sitten pysähdyttiin tien varteen, tämä mies myös ja poliisia odoteltiin. Bettina soitti host-isälle ja mä tarkistelin onko meidän muksu kunnossa. Luojan kiitos kellekään ei sattunut pahempaa. Vähän selkä/pää kipuja jokaisella, mutta melko lievästi. Poliisisetäkään ei onneksi mitään valitellu mun kansainvälisestä ajokortista. Host vanhemmat tuli paikalle, tarkisti muksun kunnon ja puhu sekä tämän miehen, että poliisin kansa. Autoon ei onneksi tullu muuta ku pienet jäljet takapuskuriin.
Voitte vaan jokainen au pair kuvitella miltä tuntuu ajaa "kolari" host-lapsi kyydissä. Vaikka mun ajamisessa ei mitään vikaa ollutkaan ja syy oli täysin sen miehen, silti tuntui aika pahalta. Toivon mukaan lapsen luotto mun ajotaitoihin ei mee ja toivon mukaan uskallan ite ajaa vielä ihan normaalisti. Mies sanoi kolarin syyksi ; "kuuntelin radiota enkä keskittynyt liikenteeseen".
Sitä tää Amerikkalaisten ajotyyli hyvin pitkälti on. Onnea liikenteeseen kaikille USAssa asuville.
Loppu hyvin kaikki hyvin, tällä kertaa. :)
Iloisempia asioita. Eilen olin 6h ostarilla. Voi että siellä on kiva käydä ja kierrellä ja ehkä siinä sivussa vähän ostellakin. ;) Ja ne alennusmyynnit on ihan uskomattomat !
Tänään siis au pair tapaaminen reilu tunnin kuluttua ja sitten loppupäivän suunnitelmat on vielä vähän auki.
torstai 22. tammikuuta 2009
Time goes by so fast
Päivät ne kuluu hirveetä vauhtia.
Huomenna olen ollut perheessä jo 2 viikkoa. Tosin tuntuu kyllä, että oon ollut täällä kauemmin. Mutta lähinnä siinä mielessä, että rutiinit alkaa tuntua tutulta ja perhe on niin mukava ja olen ehtinyt tehdä niin paljon kaikkea. Perheen äitikin sanoi, että kaikista hänen au paireista oon kotiutunu kaikkein nopeiten ja heistäkin tuntuu, että oon osa perhettä ja että olisivat tunteneet mut jo vaikka kuinka kauan.
Näin jälkikäteen tuntuu vaikeelta kirjoittaa mitä tapahtui minäkin päivänä. Oon ihan sekasin koko aika mikä päivä on ja mitä oon tehny millonkin. Mutta tapahtumia viimiseltä viikolta noin suurinpiirtein.
Viikko sitten keskiviikkona oltiin myöhään töissä. Lapset tosin nukku, mutta se tarkotti kuitenkin sitä että ite ei päässy lähtee mihinkään ja piti olla kotona. Katottiin sitten leffaa parin au pairin kanssa (ihmemaa OZ) ja olin kyllä niin väsyny kun lopetettiin kattominen. Sitten torstai aamuna heräsinkin vasta 7.18 vaikka työt alkaa 7.00. Mutta onneks Bettina on viä täälä ja host äitikin vaan sano, että ymmärtää kyllä kun keskiviikko oli meillä niin pitkä päivä.
Yöllä oli satanu lunta, joten koulu viivästy 2h. Eli lapset oli sit meidän kans kotona vähän pidempään. On se kumma kun kaupungit missä lunta tulee lähes poikeuksetta joka ikinen talvi, ei silti osaa varautua ja kaikki menee sekasin. Onneks ei kuitenkaan ollu koko koulu peruttu.
Lauantaina oltiin lasten kanssa sisäleikkipuistossa ja sen jälkeen päätin lähteä yhden au pairin kanssa, joka asuu tässä lähellä ja joka oli mun luokalla au pair koulussa, Danburyyn ostoskeskukseen. Mä sitten kysyin host isältä sopiiko, että meen sinne vaikka en oo siellä ennen käyny. Sille oli ihan ok, että meen. Mulla kuitenkin oli käytössä vaan host isän iso Hondan citymaasturi missä ei oo navigaattoria ja millä en oo koskaan ajanu. Host isä si kirjotti mulle ajo-ohjeita ylös ja näytti pari perusasiaa miten auto toimii. Ei muuta kun rattiin hakemaan kaveria vähän matkan päästä ja kohti Danburya. Tää tyttö on itävallasta ja oikein mukava. Me sitten löydettiin ostarille helposti. Ja sehän oli sitten aivan valtava! Tosi ihana oli päästä kauppoihin kiertelee. Mukaan tarttui vaan paita ja farkut.
Sitten kun oli aika lähtee takasin, niin ei löydetty autoa parkkipaikalta. Meinas pieni paniikki iskeä meikäläiseen. Vielä kun sitä autoa en oo nähny edes niin usein niin en muistanu tarkkaan miltä se näyttää. Pienen pyörimisen jälkeen auto kuitenkin onneks löytyi ! Kaiken huipuksi löydettiin vielä kotiinkin eksymättä. Olin kyllä ylpee itestäni kun ei eksytty ja kaikki meni hyvin.
Sunnuntaina isi (oma suomi-isi siis) herätti mut viestillä kello 8 ! Menin sitten käväseen koneella Skypessä kun molemmat mummot oli porukoiden luona ja oli kiva niille jutella. Ajattelin nukkua uudestaan sen jälkeen mut eipä tullu uni. Höpisin sitten reilu tunnin Hannan kanssa Skypessä. Pian sen jälkeen Bettina pyysi mukaan Danburyyn ostarille. Oltiin siellä muutama tunti minä + 3 muuta aupairia ja sen jälkeen mentiin leffaan kattomaan Bride Wars. Illalla väsyneenä kotiin ja nukkumaan.
Maanantaina oli Martin Luther King päivä ja lapsilla ei ollu koulua. Saatiin poikkeuksellisesti alottaa työt vasta 8.30. Lapsilla oli sovittuna kahdet playdatet. Ensin yks aupair tuli 2 lapsensa kanssa meille leikkimään ja sen jälkeen me vietiin meidän muksut yhden toisen perheen luokse leikkimään ja saatiin itelle vähän vapaa-aikaa. Päivä meni nopeesti.
Tiistai oli täällä suuri päivä. Oli Obaman virkaanastujaiset niinku kaikki varmaan tietääkin. Meillä se ei mitenkään sen erikoisemmin näkyny. Katoin hetken telkkarista ja ne on meillä kyllä nauhalla ja varmaan katon vielä uudestaan. Päivällisellä sitten vaan keskusteltiin asiasta yhdessa host äidin ja lasten kanssa.
Keskiviikkona sain tehtäväksi hakea host äidin auton korjauksesta. Se vei mut sinne pihaan ja sit selvittelin yksin loput. Tosin piti vielä soittaa host äidille että sain luottokortin numeron niin sain maksettua auton. Huvittavaa tässä oli se, että mä en oo sillä autolla ennen ajanu ja en ihan varmaksi muistanu miltä se näyttää. Noo menin liikkeestä pihalle ja sinne suuntaan mihkä mies toimistossa opasti. Mutta siinähän ne oli kaikki rivissä toyotoja. Hetken siine pohdin mikä se niistä on ja osuin sitten oikeeseen. Seuraavat 7min meni sitten siihen, että tajusin kuinka se penkki liikkuu eteenpäin sekä ihmetellessä onko auto käynnissä vai ei kun hybrid ei juuri ääniä päästele. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja sitten hain ekaa kertaa lapset yksinäni. Yhdestä kohtaa käännyin väärään suuntaan, mutta selvisin kuitenkin pojan koululle. Sitten olikin kiire, että ehditään hakemaan tyttöä bussipysäkiltä. Ja oli kuulkaa lähellä ettei myöhästytty. Mut kaikki meni sitten loppu peleissä kuitenkin hyvin.
Eilen kävin kirjakaupassa ja parissa muussa kaupassa Mount Kiscossa. Eipä sieltä muuta tullu ostettua kun perustarvikkeita ; suihkusaippua, kosteusvoide, vanulappuja, sukkia yms. Sitten käytiin lasten kanssa kirjastossa ja otin samalla itelleni kirjasto kortin. Illalla oltiin taas myöhään töissä 11.45. Ja katottiin Bettinan ja lähellä asuvan au pairin kanssa meillä leffaa. Nimee en kyllä muista. :D Se oli ihan ok, mutta vähän hankala ymmärtää. Se oli brittienglantia ja vähän sellasta vanhanaikasta niin en ihan helpolla ymmärtäny ja vikat 45min olin niin väsyny etten jaksanu paljon keskittyä.
Tänään oon vapaa-aikana vaan ollut kotona. Taidan lukea ja ottaa pikku päikkärit ja pyytää sitten Bettinaa käymään mun kanssa jossain kahvilla niin jaksetaan iltaan asti.
Huomenna on taas vähän pidempi päivä, 9.5h. Nuoremmalla lapsella on baseball, sitä on ihan hauska seurata kun 4-5v jannut yrittää pelata.
Launtaina oon töissä aamupäivän yhdessä sellasen Nannyn kanssa, joka käy täälä hoitaas lapsia sillon jos mä en oo paikalla. Joo uskokaa tai älkää mut näillä on tällä hetkellä 2 au pairia, 1 nannny, 2 siivoojaa ja 1 "kodinhoitaja" :D Mutta ihan kiva nähdä sen tyyli tehä asioita ja varmaan mennään johki paikkaan missä en viä oo käyny. Viikonloppuna olis tarkotus myös mennä käymään ostarilla.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille ! :)
Huomenna olen ollut perheessä jo 2 viikkoa. Tosin tuntuu kyllä, että oon ollut täällä kauemmin. Mutta lähinnä siinä mielessä, että rutiinit alkaa tuntua tutulta ja perhe on niin mukava ja olen ehtinyt tehdä niin paljon kaikkea. Perheen äitikin sanoi, että kaikista hänen au paireista oon kotiutunu kaikkein nopeiten ja heistäkin tuntuu, että oon osa perhettä ja että olisivat tunteneet mut jo vaikka kuinka kauan.
Näin jälkikäteen tuntuu vaikeelta kirjoittaa mitä tapahtui minäkin päivänä. Oon ihan sekasin koko aika mikä päivä on ja mitä oon tehny millonkin. Mutta tapahtumia viimiseltä viikolta noin suurinpiirtein.
Viikko sitten keskiviikkona oltiin myöhään töissä. Lapset tosin nukku, mutta se tarkotti kuitenkin sitä että ite ei päässy lähtee mihinkään ja piti olla kotona. Katottiin sitten leffaa parin au pairin kanssa (ihmemaa OZ) ja olin kyllä niin väsyny kun lopetettiin kattominen. Sitten torstai aamuna heräsinkin vasta 7.18 vaikka työt alkaa 7.00. Mutta onneks Bettina on viä täälä ja host äitikin vaan sano, että ymmärtää kyllä kun keskiviikko oli meillä niin pitkä päivä.
Yöllä oli satanu lunta, joten koulu viivästy 2h. Eli lapset oli sit meidän kans kotona vähän pidempään. On se kumma kun kaupungit missä lunta tulee lähes poikeuksetta joka ikinen talvi, ei silti osaa varautua ja kaikki menee sekasin. Onneks ei kuitenkaan ollu koko koulu peruttu.
Lauantaina oltiin lasten kanssa sisäleikkipuistossa ja sen jälkeen päätin lähteä yhden au pairin kanssa, joka asuu tässä lähellä ja joka oli mun luokalla au pair koulussa, Danburyyn ostoskeskukseen. Mä sitten kysyin host isältä sopiiko, että meen sinne vaikka en oo siellä ennen käyny. Sille oli ihan ok, että meen. Mulla kuitenkin oli käytössä vaan host isän iso Hondan citymaasturi missä ei oo navigaattoria ja millä en oo koskaan ajanu. Host isä si kirjotti mulle ajo-ohjeita ylös ja näytti pari perusasiaa miten auto toimii. Ei muuta kun rattiin hakemaan kaveria vähän matkan päästä ja kohti Danburya. Tää tyttö on itävallasta ja oikein mukava. Me sitten löydettiin ostarille helposti. Ja sehän oli sitten aivan valtava! Tosi ihana oli päästä kauppoihin kiertelee. Mukaan tarttui vaan paita ja farkut.
Sitten kun oli aika lähtee takasin, niin ei löydetty autoa parkkipaikalta. Meinas pieni paniikki iskeä meikäläiseen. Vielä kun sitä autoa en oo nähny edes niin usein niin en muistanu tarkkaan miltä se näyttää. Pienen pyörimisen jälkeen auto kuitenkin onneks löytyi ! Kaiken huipuksi löydettiin vielä kotiinkin eksymättä. Olin kyllä ylpee itestäni kun ei eksytty ja kaikki meni hyvin.
Sunnuntaina isi (oma suomi-isi siis) herätti mut viestillä kello 8 ! Menin sitten käväseen koneella Skypessä kun molemmat mummot oli porukoiden luona ja oli kiva niille jutella. Ajattelin nukkua uudestaan sen jälkeen mut eipä tullu uni. Höpisin sitten reilu tunnin Hannan kanssa Skypessä. Pian sen jälkeen Bettina pyysi mukaan Danburyyn ostarille. Oltiin siellä muutama tunti minä + 3 muuta aupairia ja sen jälkeen mentiin leffaan kattomaan Bride Wars. Illalla väsyneenä kotiin ja nukkumaan.
Maanantaina oli Martin Luther King päivä ja lapsilla ei ollu koulua. Saatiin poikkeuksellisesti alottaa työt vasta 8.30. Lapsilla oli sovittuna kahdet playdatet. Ensin yks aupair tuli 2 lapsensa kanssa meille leikkimään ja sen jälkeen me vietiin meidän muksut yhden toisen perheen luokse leikkimään ja saatiin itelle vähän vapaa-aikaa. Päivä meni nopeesti.
Tiistai oli täällä suuri päivä. Oli Obaman virkaanastujaiset niinku kaikki varmaan tietääkin. Meillä se ei mitenkään sen erikoisemmin näkyny. Katoin hetken telkkarista ja ne on meillä kyllä nauhalla ja varmaan katon vielä uudestaan. Päivällisellä sitten vaan keskusteltiin asiasta yhdessa host äidin ja lasten kanssa.
Keskiviikkona sain tehtäväksi hakea host äidin auton korjauksesta. Se vei mut sinne pihaan ja sit selvittelin yksin loput. Tosin piti vielä soittaa host äidille että sain luottokortin numeron niin sain maksettua auton. Huvittavaa tässä oli se, että mä en oo sillä autolla ennen ajanu ja en ihan varmaksi muistanu miltä se näyttää. Noo menin liikkeestä pihalle ja sinne suuntaan mihkä mies toimistossa opasti. Mutta siinähän ne oli kaikki rivissä toyotoja. Hetken siine pohdin mikä se niistä on ja osuin sitten oikeeseen. Seuraavat 7min meni sitten siihen, että tajusin kuinka se penkki liikkuu eteenpäin sekä ihmetellessä onko auto käynnissä vai ei kun hybrid ei juuri ääniä päästele. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja sitten hain ekaa kertaa lapset yksinäni. Yhdestä kohtaa käännyin väärään suuntaan, mutta selvisin kuitenkin pojan koululle. Sitten olikin kiire, että ehditään hakemaan tyttöä bussipysäkiltä. Ja oli kuulkaa lähellä ettei myöhästytty. Mut kaikki meni sitten loppu peleissä kuitenkin hyvin.
Eilen kävin kirjakaupassa ja parissa muussa kaupassa Mount Kiscossa. Eipä sieltä muuta tullu ostettua kun perustarvikkeita ; suihkusaippua, kosteusvoide, vanulappuja, sukkia yms. Sitten käytiin lasten kanssa kirjastossa ja otin samalla itelleni kirjasto kortin. Illalla oltiin taas myöhään töissä 11.45. Ja katottiin Bettinan ja lähellä asuvan au pairin kanssa meillä leffaa. Nimee en kyllä muista. :D Se oli ihan ok, mutta vähän hankala ymmärtää. Se oli brittienglantia ja vähän sellasta vanhanaikasta niin en ihan helpolla ymmärtäny ja vikat 45min olin niin väsyny etten jaksanu paljon keskittyä.
Tänään oon vapaa-aikana vaan ollut kotona. Taidan lukea ja ottaa pikku päikkärit ja pyytää sitten Bettinaa käymään mun kanssa jossain kahvilla niin jaksetaan iltaan asti.
Huomenna on taas vähän pidempi päivä, 9.5h. Nuoremmalla lapsella on baseball, sitä on ihan hauska seurata kun 4-5v jannut yrittää pelata.
Launtaina oon töissä aamupäivän yhdessä sellasen Nannyn kanssa, joka käy täälä hoitaas lapsia sillon jos mä en oo paikalla. Joo uskokaa tai älkää mut näillä on tällä hetkellä 2 au pairia, 1 nannny, 2 siivoojaa ja 1 "kodinhoitaja" :D Mutta ihan kiva nähdä sen tyyli tehä asioita ja varmaan mennään johki paikkaan missä en viä oo käyny. Viikonloppuna olis tarkotus myös mennä käymään ostarilla.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille ! :)
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
Tutustumista uuteen
Elämä täällä rapakon takana tuntuu edelleen hienolta. Oon niin ilonen, että oon täälä.
Maanantaista lähtien oon menny tän mua edeltävän au pairin (joka lähtee tammi-helmikuussa) mukana joka paikkaan ja yrittäny opetella näitä töitä. Pikkuhiljaa alkaa näiden rutiinit tulla tutuiksi, mutta on tässä vielä opettelemista. Kiva, että Bettina on vielä täälä mun kanssa niin ei tarvi heti kaikkee osata.
Maanantaina kävin myös Bettinan kanssa salilla missä se reenaa. Tunti oli vähän ku bodycombat Suomessa ; nyrkkeilyä, potkuja, aerobista, lihaskuntoo. Super hyvä tunti ja oli niin ihana päästä liikkuun. Tässä salissa vaan on vikana, että niilä ei oo muuta ku pari sopivaa tuntia eikä ollenka punttisalia. Ja hintaa on kuussa 120$, joten en aio sinne liittyä. Maanantaina ja tiistaina oltiin myös yhden au pairin luona, joka asuu ihan tossa vieressä. Tähän mennessä ainakin se on vaikuttanu mukavalta.
Tiistaina kävin NIA tunnilla, jota hostäiti ohjaa. Se oli melko hauskaa. Erilaista, mutta hauskaa. Tanssia + taistelulajeja + body&mind juttuja. Tiistaina myös tutustuttiin host äidin kanssa tähän lähi alueeseen. Ja iltapäivällä ajoin ekaa kertaa autolla. Hienosti meni ! Illalla lähdin Bettinan ja sen lähellä asuvan au pairin kanssa O'mellys nimiseen baariin. Tän alueen au pairit yleensä tapaa siellä joka tiistai ilta. Oli tosi kiva nähdä uusia ihmisiä ja meillä oli kyllä tosi hauskaa. :)
Keskiviikko aamuna sitten väsytti kun tultiin sen verran myöhään kotiin. Aamulla tein hommia täälä jo aika omatoimisesti ja Bettina sitten autto jos en tienny jotain. Host äiti vei lapset kouluun ja Bettina mut yhdelle salille. Sain sinne salille viikon kokeilujakson. Kävin sitten tänään spinning tunnilla. Ihana oli päästä spinningiin, mutta ei todellakaan paras tunti millä oon ollu. Kokeilen vielä niiden muita tunteja ja käyn siinä salin puolella. Sitten aion testata yhden toisenkin vielä ja kattoo sitten kumpaan liityn jäseneks.
Meillä on pieniä ongelmia Bettinan kans ku meidän salit on ihan eripuolilla ja meillä on vaan yks auto. Mutta Bettina ensin ja sitten minä, koska mä tulin tänne vähän niinku liian aikasin. :)
Mua pikkasen ahdistaa kun en oikein oo löytäny yhteyttä nuorempaan host lapseen. Se ei yleensä kuuntele mua eikä tottele jos sanon jotain. Sitten se suuttuu ja itkee ja huuta. Ei siis aina, mutta välillä. Esim. tänä aamuna ku pestiin hampaita niin tuli kiukku kohtaus sille kun mä en tehnyt niin ku Bettina tekee jne. Toki ymmärrän, että se on tosi kiintyny Bettinaan ja varmasti sille vaikeeta kun se lähtee. Mutta toivon kyllä, että me saadan sen kanssa jonki näkönen yhteys ja hommat onnistuu jatkossa vähän paremmin.
Nyt aion hetken vielä lepäillä ennen ku työt alkaa. Voi olla, että tänään ollaan töissä puol 12 asti, joten syytä levätä vähän.
Maanantaista lähtien oon menny tän mua edeltävän au pairin (joka lähtee tammi-helmikuussa) mukana joka paikkaan ja yrittäny opetella näitä töitä. Pikkuhiljaa alkaa näiden rutiinit tulla tutuiksi, mutta on tässä vielä opettelemista. Kiva, että Bettina on vielä täälä mun kanssa niin ei tarvi heti kaikkee osata.
Maanantaina kävin myös Bettinan kanssa salilla missä se reenaa. Tunti oli vähän ku bodycombat Suomessa ; nyrkkeilyä, potkuja, aerobista, lihaskuntoo. Super hyvä tunti ja oli niin ihana päästä liikkuun. Tässä salissa vaan on vikana, että niilä ei oo muuta ku pari sopivaa tuntia eikä ollenka punttisalia. Ja hintaa on kuussa 120$, joten en aio sinne liittyä. Maanantaina ja tiistaina oltiin myös yhden au pairin luona, joka asuu ihan tossa vieressä. Tähän mennessä ainakin se on vaikuttanu mukavalta.
Tiistaina kävin NIA tunnilla, jota hostäiti ohjaa. Se oli melko hauskaa. Erilaista, mutta hauskaa. Tanssia + taistelulajeja + body&mind juttuja. Tiistaina myös tutustuttiin host äidin kanssa tähän lähi alueeseen. Ja iltapäivällä ajoin ekaa kertaa autolla. Hienosti meni ! Illalla lähdin Bettinan ja sen lähellä asuvan au pairin kanssa O'mellys nimiseen baariin. Tän alueen au pairit yleensä tapaa siellä joka tiistai ilta. Oli tosi kiva nähdä uusia ihmisiä ja meillä oli kyllä tosi hauskaa. :)
Keskiviikko aamuna sitten väsytti kun tultiin sen verran myöhään kotiin. Aamulla tein hommia täälä jo aika omatoimisesti ja Bettina sitten autto jos en tienny jotain. Host äiti vei lapset kouluun ja Bettina mut yhdelle salille. Sain sinne salille viikon kokeilujakson. Kävin sitten tänään spinning tunnilla. Ihana oli päästä spinningiin, mutta ei todellakaan paras tunti millä oon ollu. Kokeilen vielä niiden muita tunteja ja käyn siinä salin puolella. Sitten aion testata yhden toisenkin vielä ja kattoo sitten kumpaan liityn jäseneks.
Meillä on pieniä ongelmia Bettinan kans ku meidän salit on ihan eripuolilla ja meillä on vaan yks auto. Mutta Bettina ensin ja sitten minä, koska mä tulin tänne vähän niinku liian aikasin. :)
Mua pikkasen ahdistaa kun en oikein oo löytäny yhteyttä nuorempaan host lapseen. Se ei yleensä kuuntele mua eikä tottele jos sanon jotain. Sitten se suuttuu ja itkee ja huuta. Ei siis aina, mutta välillä. Esim. tänä aamuna ku pestiin hampaita niin tuli kiukku kohtaus sille kun mä en tehnyt niin ku Bettina tekee jne. Toki ymmärrän, että se on tosi kiintyny Bettinaan ja varmasti sille vaikeeta kun se lähtee. Mutta toivon kyllä, että me saadan sen kanssa jonki näkönen yhteys ja hommat onnistuu jatkossa vähän paremmin.
Nyt aion hetken vielä lepäillä ennen ku työt alkaa. Voi olla, että tänään ollaan töissä puol 12 asti, joten syytä levätä vähän.
lauantai 10. tammikuuta 2009
First Week
Maanantaina 5.1. saavuin USAan.
Kelataan takasinpäin vielä lähtöhetkiin ja sitten kuulumisia ensimmäiseltä viikolta.
Sunnuntai iltana en edelleenkään tajunnut että oikeasti lähden enkä edes jännittäny. HKI-Vantaan kentälle kun saavuin oli muut tytöt jo lähtöselvityksessä, joten ei jäänyt paljon aikaa hyvästien sanomiseen. Itku tuli ensimmäisen kerran siinä hetkessä. Itkeä tihrustin Hannan ja äitin kanssa, halaukset koko perheelle ja Hannalle ja sitten se oli menoa. Siitä se olo sitten helpottu kun pääsin muiden au pair tyttöjen kanssa jonottamaan lähtöselvitykseen.
Matka New Yorkiin sujui ongelmitta. Pitkähän se oli, mutta kyllä sen kesti. Vielä New Yorkissakaan en tajunnut että oon oikeesti siellä eikä vieläkään minkään sortin jännitystä. Kouluun saavuttiin ehkä joskus 4-6 välillä. Matkalaukut säilöön ja etsimään omaa huonetta. Huone oli oikeestaan aika kamala mutta kyllä siellä pysty nukkumaan. Myös vessat ja suihkut oli suht hirveet, mutta siellä koulussa oltiin niin vähän aikaa, että kyllä sen kesti.
Aika koulussa kului tosi nopeeta. Meillä oli aivan huippu opettaja, Nancy. Lisäksi sain samalle luokalle 4 suomalaista sekä muita mukavia au paireja, joten tunneilla oli oikein kivaa. Ruokaa ei juurikaan voi kehua, pitsaa, hodareita, hampparia, ranskalaisia yms yms. Onneksi salaatti pöytä oli hyvä niin ei tarvinnu nälkään kuolla.
Äkkiä sitä huomas, että koulu onkin ohi ja on aika lähteä perheeseen. Vieläkään mua ei jännittänyt yhtään. Ja se on outo, ne jotka mut tuntee hyvin, tietää että helposti jännitän ja stressaan kaikkea. Ensimmäisen kerran iski pieni jännitys kun piti astua bussista ulos White Plainsissa. Sitäkin jännitystä kesti ehkä 2 minuttia ja se oli siinä. Uskomatonta.
Host-äiti haki mut White Plainsista. Oli ihan mahtavaa vihdoinki nähdä hänet. Hän on niiin mukava ja ihana ihminen ja mun olo oli alusta asti oikein luonnollinen ja oli hyvä olla. Koko matka kotiin vaan puhuttiin kaikenlaista. Kun pääsin kotiin näin heidän au pairin, joka lähtee tammikuun lopussa. Sitten sain rauhassa asettua taloksi uuteen kotiin. Talo on aivan mahtava ja mun huone aivan ihana. Lapset oli tehny N E L J Ä päivää semmosta kylttiä missä lukee "WELCOME MARIANNE" ja siinä on lasten kuvat ja tarroja asioista mitä ne tykkää tehdä ja asioista mitä ne haluaa mulle näyttää. Se on tosi ihana. Laitan sen mun huoneeseen sitten kun se otetaan pois seinältä.
Pari tuntia mun tänne tulon jälkeen au pair tuli kotiin pienemmän host lapsen kanssa ja me nähtiin ekaa kertaa. Toinen kiirehti hirveetä kyytiä alakerrasta mun huoneeseen, pysähty kun seinään ja sitten tuli halaamaan. :D Sulosta. Sen jälkeen sainkin sitten nähdä hänen huoneen, leikkihuoneen kellarissa ja kaikenlaisia leluja. Aivan ylisöpö pikkumies.
Yhdessä pojan ja au pairin kanssa lähdettiin hakemaan tyttöä koulubussin pysäkiltä. Hänkin enste vähän varautuneena katteli mua, mutta kun huomas pienemmän pitävän mua kädestä niin hänki halus heti kävellä mun kans käsi kädessä. Kauheesti lapset halus näyttää mulle kaikenlaista ja leikkiä. Toki nyt on helppoa kun meitä on kaks au pairia niin toinen voi olla toisen kanssa, mutta sitten ku tää edellinen lähtee voi aina välillä tulla ongelmia kun lapset haluu leikkiä niin eri leikkejä ja niillä tulee tosi helposti riitaa keskenään. Mutta toivotaan, että kaikki menee hyvin. Joskus viiden aikaan pe iltana kun äiti ja isä tuli takasin kotiin juoksi tyttö äidin luokse ja sano " mami mami, I know it's the first day but I already love Marianne" Voi että. :)) Syötiin yhdessä päivällinen kotona ja sitten vaan hengailin perheen kanssa ja tutustuin lapsiin.
Lauantaina käytiin sisäleikkipaikassa. Oltiin siellä ehkä 3 tuntia ja lapset oli innoissaan kun siellä on niin paljon tekemistä. Oli oikein hauskaa. Kotiin kun päästiin tehtiin popcornia uudella popcorn "keittimellä" ja katottiin Madagascar 2. Oli kyllä hauska. Sen jälkeen lähin perheen kanssa ulos päivälliselle. Toinen au pair jäi kaverinsa kanssa kotiin, joten sain viettää aikaa ihan pelkästään perheen kanssa. Ilta vaan hengailtiin ja varsinki tää vanhempi lapsi haluaa olla koko aika mun kanssa ja koko aika leikkiä . Oon kyllä ilonen, että ottavat mut niin hyvin vastaan.
Huonoja päiviä tulee ihan varmasti, mutta tähän asti kaikki on mennyt tosi hyvin. Perhe vaikuttaa niin hyvältä, alue vaikuttaa mukavalta ja odotan innolla tulevaa. :)
Kelataan takasinpäin vielä lähtöhetkiin ja sitten kuulumisia ensimmäiseltä viikolta.
Sunnuntai iltana en edelleenkään tajunnut että oikeasti lähden enkä edes jännittäny. HKI-Vantaan kentälle kun saavuin oli muut tytöt jo lähtöselvityksessä, joten ei jäänyt paljon aikaa hyvästien sanomiseen. Itku tuli ensimmäisen kerran siinä hetkessä. Itkeä tihrustin Hannan ja äitin kanssa, halaukset koko perheelle ja Hannalle ja sitten se oli menoa. Siitä se olo sitten helpottu kun pääsin muiden au pair tyttöjen kanssa jonottamaan lähtöselvitykseen.
Matka New Yorkiin sujui ongelmitta. Pitkähän se oli, mutta kyllä sen kesti. Vielä New Yorkissakaan en tajunnut että oon oikeesti siellä eikä vieläkään minkään sortin jännitystä. Kouluun saavuttiin ehkä joskus 4-6 välillä. Matkalaukut säilöön ja etsimään omaa huonetta. Huone oli oikeestaan aika kamala mutta kyllä siellä pysty nukkumaan. Myös vessat ja suihkut oli suht hirveet, mutta siellä koulussa oltiin niin vähän aikaa, että kyllä sen kesti.
Aika koulussa kului tosi nopeeta. Meillä oli aivan huippu opettaja, Nancy. Lisäksi sain samalle luokalle 4 suomalaista sekä muita mukavia au paireja, joten tunneilla oli oikein kivaa. Ruokaa ei juurikaan voi kehua, pitsaa, hodareita, hampparia, ranskalaisia yms yms. Onneksi salaatti pöytä oli hyvä niin ei tarvinnu nälkään kuolla.
Äkkiä sitä huomas, että koulu onkin ohi ja on aika lähteä perheeseen. Vieläkään mua ei jännittänyt yhtään. Ja se on outo, ne jotka mut tuntee hyvin, tietää että helposti jännitän ja stressaan kaikkea. Ensimmäisen kerran iski pieni jännitys kun piti astua bussista ulos White Plainsissa. Sitäkin jännitystä kesti ehkä 2 minuttia ja se oli siinä. Uskomatonta.
Host-äiti haki mut White Plainsista. Oli ihan mahtavaa vihdoinki nähdä hänet. Hän on niiin mukava ja ihana ihminen ja mun olo oli alusta asti oikein luonnollinen ja oli hyvä olla. Koko matka kotiin vaan puhuttiin kaikenlaista. Kun pääsin kotiin näin heidän au pairin, joka lähtee tammikuun lopussa. Sitten sain rauhassa asettua taloksi uuteen kotiin. Talo on aivan mahtava ja mun huone aivan ihana. Lapset oli tehny N E L J Ä päivää semmosta kylttiä missä lukee "WELCOME MARIANNE" ja siinä on lasten kuvat ja tarroja asioista mitä ne tykkää tehdä ja asioista mitä ne haluaa mulle näyttää. Se on tosi ihana. Laitan sen mun huoneeseen sitten kun se otetaan pois seinältä.
Pari tuntia mun tänne tulon jälkeen au pair tuli kotiin pienemmän host lapsen kanssa ja me nähtiin ekaa kertaa. Toinen kiirehti hirveetä kyytiä alakerrasta mun huoneeseen, pysähty kun seinään ja sitten tuli halaamaan. :D Sulosta. Sen jälkeen sainkin sitten nähdä hänen huoneen, leikkihuoneen kellarissa ja kaikenlaisia leluja. Aivan ylisöpö pikkumies.
Yhdessä pojan ja au pairin kanssa lähdettiin hakemaan tyttöä koulubussin pysäkiltä. Hänkin enste vähän varautuneena katteli mua, mutta kun huomas pienemmän pitävän mua kädestä niin hänki halus heti kävellä mun kans käsi kädessä. Kauheesti lapset halus näyttää mulle kaikenlaista ja leikkiä. Toki nyt on helppoa kun meitä on kaks au pairia niin toinen voi olla toisen kanssa, mutta sitten ku tää edellinen lähtee voi aina välillä tulla ongelmia kun lapset haluu leikkiä niin eri leikkejä ja niillä tulee tosi helposti riitaa keskenään. Mutta toivotaan, että kaikki menee hyvin. Joskus viiden aikaan pe iltana kun äiti ja isä tuli takasin kotiin juoksi tyttö äidin luokse ja sano " mami mami, I know it's the first day but I already love Marianne" Voi että. :)) Syötiin yhdessä päivällinen kotona ja sitten vaan hengailin perheen kanssa ja tutustuin lapsiin.
Lauantaina käytiin sisäleikkipaikassa. Oltiin siellä ehkä 3 tuntia ja lapset oli innoissaan kun siellä on niin paljon tekemistä. Oli oikein hauskaa. Kotiin kun päästiin tehtiin popcornia uudella popcorn "keittimellä" ja katottiin Madagascar 2. Oli kyllä hauska. Sen jälkeen lähin perheen kanssa ulos päivälliselle. Toinen au pair jäi kaverinsa kanssa kotiin, joten sain viettää aikaa ihan pelkästään perheen kanssa. Ilta vaan hengailtiin ja varsinki tää vanhempi lapsi haluaa olla koko aika mun kanssa ja koko aika leikkiä . Oon kyllä ilonen, että ottavat mut niin hyvin vastaan.
Huonoja päiviä tulee ihan varmasti, mutta tähän asti kaikki on mennyt tosi hyvin. Perhe vaikuttaa niin hyvältä, alue vaikuttaa mukavalta ja odotan innolla tulevaa. :)
torstai 1. tammikuuta 2009
Hyvä fiilis
Mulla on tällä hetkellä hyvä fiilis vähän kaiken suhteen.
Eilen vietin vuoden vaihdetta rakkaiden ystävien seurassa. Nautin kyllä jokaisesta hetkestä, joskin loppuillassa oli vähän liikaa draamaa, mutta sitä on aina. Oli outoa ajatella, että se oli vika kerta pitkään aikaan kun vietin aikaa näiden rakkaiden ihmisten kanssa. Toisaalta haikeeta, mutta odotan tulevaa niin paljon ja ystävät on täälä kun tuun takasin. Kiitos kuitenkin kaikille mukavasta illasta, Te teitte siitä parhaan mahdollisen !
Lisäksi sain eilen puhelun host-äidiltä. Oli niin ihana puhua hänen kanssaan pitkästä aikaa. Ollaan kyllä s-postia vaihdeltu sillon tällön, mutta puhelut on vähän jääny. Mulla on ollut viimiset pari viikkoa niin ahdistunu ja ressaantunu olo kaikesta, mutta nyt kun puhuin host-äidin kanssa mieli on niin paljon parempi. Tuli sellainen olo, että he tosiaan oottaa mun tuloa tosi paljon ja on suunnitellut ensimmäiset pari viikkoa niin, että pääsen hyvin arkeen mukaan. Onneksi oon valinnut tämän perheen itselleni. Totuus toki selviää vasta paikan päällä, mutta nyt tuntuu tosi hyvältä.
Tietenkin vielä on pieni ahdistus siitä, että tänne jää niin paljon kaikkea mitä tuun kaipaamaan. Mutta toisessa päässä on niin monta asiaa mitä odotan ja host-perhe joka tuntuu hyvältä.
Tärkeät asiatkin alkaa olla jo tehtynä. Huomenna muutan mun tavarat varastoon ja sitten en tiedä missä aion nukkua vikat yöt kun kämppään ei jää enää huonekaluja. Noh, enköhän mä jotain keksi. Aina voi mennä äitin ja isin luokse. Sitten pitää vielä käydä apteekissa, ostaa muutama asia, vaihtaa lisää rahaa, pakata loppuun ja nähdä muutamia ystäviä. Ei paljoo, mutta tuskin tulee ongelmia sen suhteen miten käyttää vapaa-aikansa.
Mukavaa loppuviikkoa. Varmasti päivitän vielä viimehetken tunnelmat tänne ennen lähtöä !
Eilen vietin vuoden vaihdetta rakkaiden ystävien seurassa. Nautin kyllä jokaisesta hetkestä, joskin loppuillassa oli vähän liikaa draamaa, mutta sitä on aina. Oli outoa ajatella, että se oli vika kerta pitkään aikaan kun vietin aikaa näiden rakkaiden ihmisten kanssa. Toisaalta haikeeta, mutta odotan tulevaa niin paljon ja ystävät on täälä kun tuun takasin. Kiitos kuitenkin kaikille mukavasta illasta, Te teitte siitä parhaan mahdollisen !
Lisäksi sain eilen puhelun host-äidiltä. Oli niin ihana puhua hänen kanssaan pitkästä aikaa. Ollaan kyllä s-postia vaihdeltu sillon tällön, mutta puhelut on vähän jääny. Mulla on ollut viimiset pari viikkoa niin ahdistunu ja ressaantunu olo kaikesta, mutta nyt kun puhuin host-äidin kanssa mieli on niin paljon parempi. Tuli sellainen olo, että he tosiaan oottaa mun tuloa tosi paljon ja on suunnitellut ensimmäiset pari viikkoa niin, että pääsen hyvin arkeen mukaan. Onneksi oon valinnut tämän perheen itselleni. Totuus toki selviää vasta paikan päällä, mutta nyt tuntuu tosi hyvältä.
Tietenkin vielä on pieni ahdistus siitä, että tänne jää niin paljon kaikkea mitä tuun kaipaamaan. Mutta toisessa päässä on niin monta asiaa mitä odotan ja host-perhe joka tuntuu hyvältä.
Tärkeät asiatkin alkaa olla jo tehtynä. Huomenna muutan mun tavarat varastoon ja sitten en tiedä missä aion nukkua vikat yöt kun kämppään ei jää enää huonekaluja. Noh, enköhän mä jotain keksi. Aina voi mennä äitin ja isin luokse. Sitten pitää vielä käydä apteekissa, ostaa muutama asia, vaihtaa lisää rahaa, pakata loppuun ja nähdä muutamia ystäviä. Ei paljoo, mutta tuskin tulee ongelmia sen suhteen miten käyttää vapaa-aikansa.
Mukavaa loppuviikkoa. Varmasti päivitän vielä viimehetken tunnelmat tänne ennen lähtöä !
Tilaa:
Kommentit (Atom)