Lähtöpaniikki

Eilen iski pienen pieni lähtöpaniikki. Viimeiset 9 päivää jäljellä Suomessa. Huh huh.
Joulu toi varmasti oman osansa panikointiin. Meillä oli perheen kanssa niin hauska ja ihana joulu. Mutta onneksi joulu tulee joka vuosi, niin ei haittaa vaikka en ensi vuonna täällä olekaan. :)

Tiedän, että mun tulee tosi iso ikävä perhettä ja ystäviä. Kuitenkin tästä olen haaveillut niin pitkään ja olen niin onnellinen, että vihdoin tämän toteutan. Innolla odotan uusia asioita rapakon takana. Ihmiset, kaupungit, kaupat, ravintolat, koulut ja kaikki mahdollinen ! Kesällä sain pienen pinta raapaisun jenkkilästä ja tiedän vähän mitä odottaa ja odotan sitä paljon.

Toki, mua jännittää moni asia. Varsinkin ensimmäiset päivät. Vanhempien tapaaminen, lasten tapaaminen, heidän tämän hetkisen au pairin tapaaminen, miten lapset ottavat mut vastaan, kuinka saan heidän kotinsa tuntumaan kodilta, vieraalla kielellä puhuminen ja ylipäänsä uuteen arkeen ja kulttuuriin totuttelu. Näitä ei kai kannattais liikaa edes miettiä, mutta oon lunteeltani sellainen, että mietin asioita paljon. Toivon ja uskon kuitenkin, että kaikki sujuu hienosti. :)

Onneksi meitä lähtee minä + 7 muuta samana päivänä. Voidaan yhdessä matkustaa ja viettää ensimmäiset päivät toisella puolella maailmaa. Helpompaa kun on ihmisiä, jotka on samassa tilanteessa.

Nyt aion yrittää nauttia viimeisistä päivistä Suomenmaalla ja käydä paljon Saunassa. :D
Toki tekemättömät asiat tuo oman stressinsä, mutta onneksi kaikki pakolliset (viisumi, ajokortti yms.) on hoidettu, joten ei tässä niin suurta hätää ole. Rakkaat ihmiset ympärillä kyllä auttavat ja tukevat.

9 päivää lähtöön ; hullua ja pelottavaa, mutta samalla niin pirun hienoa ! :>