Lähtöpaniikki

Eilen iski pienen pieni lähtöpaniikki. Viimeiset 9 päivää jäljellä Suomessa. Huh huh.
Joulu toi varmasti oman osansa panikointiin. Meillä oli perheen kanssa niin hauska ja ihana joulu. Mutta onneksi joulu tulee joka vuosi, niin ei haittaa vaikka en ensi vuonna täällä olekaan. :)

Tiedän, että mun tulee tosi iso ikävä perhettä ja ystäviä. Kuitenkin tästä olen haaveillut niin pitkään ja olen niin onnellinen, että vihdoin tämän toteutan. Innolla odotan uusia asioita rapakon takana. Ihmiset, kaupungit, kaupat, ravintolat, koulut ja kaikki mahdollinen ! Kesällä sain pienen pinta raapaisun jenkkilästä ja tiedän vähän mitä odottaa ja odotan sitä paljon.

Toki, mua jännittää moni asia. Varsinkin ensimmäiset päivät. Vanhempien tapaaminen, lasten tapaaminen, heidän tämän hetkisen au pairin tapaaminen, miten lapset ottavat mut vastaan, kuinka saan heidän kotinsa tuntumaan kodilta, vieraalla kielellä puhuminen ja ylipäänsä uuteen arkeen ja kulttuuriin totuttelu. Näitä ei kai kannattais liikaa edes miettiä, mutta oon lunteeltani sellainen, että mietin asioita paljon. Toivon ja uskon kuitenkin, että kaikki sujuu hienosti. :)

Onneksi meitä lähtee minä + 7 muuta samana päivänä. Voidaan yhdessä matkustaa ja viettää ensimmäiset päivät toisella puolella maailmaa. Helpompaa kun on ihmisiä, jotka on samassa tilanteessa.

Nyt aion yrittää nauttia viimeisistä päivistä Suomenmaalla ja käydä paljon Saunassa. :D
Toki tekemättömät asiat tuo oman stressinsä, mutta onneksi kaikki pakolliset (viisumi, ajokortti yms.) on hoidettu, joten ei tässä niin suurta hätää ole. Rakkaat ihmiset ympärillä kyllä auttavat ja tukevat.

9 päivää lähtöön ; hullua ja pelottavaa, mutta samalla niin pirun hienoa ! :>

2 Viikkoa

Nyt on työt lopullisesti ohi ja sukulaisten luona vierailtu. Ihme kyllä kaikki ne, joiden luulin järkyttyvän mun lähdöstä, olikin tosi kannustavia ja hyvällä mielellä. Sekä oli ihan mukavaa viettää aikaa myös mummon ja mummin kanssa ennen kun lähden. Vaikka kyllähän me tässä vielä nähdään, mutta se oli sellasta yhteistä laatuaikaa.

Viikonloppuna vietin iltaa mm. työkaverin ja muutaman entisen luokkakaverin kanssa. Ja voi jesta, kyllä oli hauska viikonloppu. Sunnuntaina oli kyllä vähän sellanen olo, että on kurjaa jättää kaikki ystävät tänne. Mutta kyllähän ne täältä löytyy sitten kun tuun takasin. Ja toivon mukaan saan paljon uusia ystäviä USA:n puolella.

Asunnon tyhjentäminen on lähtenyt suht mukavasti käyntiin. Laatikot täyttyy tasaseen tahtiin ja tänään vietiin lastillinen tavaraa kaatopaikalle ja pari huonekalua uuteen osoitteeseen. Lisäksi oon jo aika paljon miettinyt mitä kaikkea pitää ottaa mukaan. Tosin vaatteiden suhteen en oikein osaa päättää. Sitten oon miettinyt, että voinko ottaa käsimatkatavaraksi läppärin laukun + normi laukun? Jos joku osaa kertoa oikean vastauksen niin olisin tosi kiitollinen. Luin kyllä Lufthansan sivuilta eilen, mutta en oikein jaksanut keskittyä. Nimittäin jos saan ottaa pelkän läppärin laukun, niin en kyllä tajua miten sinne saan kaiken tarpeellisen mahtumaan. Noh, toivottavasti tää asia selviää vielä ennen lähtöä.

Host-Perheen kanssa ollaan vaihdeltu muutamia sähköposteja ja lähetin heille joulukortin myöskin. Kovasti kiittelivät kortista ja lapsista vanhempi, tyttö 7v , sanoi olevansa todella iloinen kun olin kirjoittanut hänen nimensä ensimmäisenä. Kuinka pienestä voikaan lapsi tulla onnelliseksi. :)

Onneksi enää ei ole kauaa kun pääsee lähtemään. Tää odottelu on niin kovin tylsää. Ja innolla kyllä odotan myös Host-Perheen näkemistä, toki vähän se asia jännittää. Oon kyllä tosi iloinen, että me valittiin toisemme. Toivottavasti ajatukset pysyy samanlaisina myös perheeseen saapumisen jälkeen. :)

Nyt täytyy jatkaa jouluvalmisteluja ja tavaroiden pakkaamista.

Hyvää ja Rauhallista Joulua Kaikille !

Viimistä viedään!

Tässä istun töissä, viimistä päivää.

Tuntuu hullulta, että lähden pois tutusta ja turvallisesta työympäristöstä, kohti uutta ja tuntematonta. On aika sekalaiset tunteet. Haikea mutta silti niin onnellinen!
Onneksi on pehmeä lasku tähän työpaikasta poistumiseen. Tuun nimittäin vielä ensi viikon torstaina ja perjantaina ohjaamaan pari jumppaa. Joten ei tarvi ihan seinään lopettaa. :)

Nyt sitten on aikaa hoidella käytännön asioita kaiket päivät. Lähinnä siis keskittyä kodin tyhjentämiseen ja tavaroiden pakkaamiseen. Ihan hyvä, koska muuten voi tulla kiire.

45min ja on läksiäiskahvien aika. Sen jälkeen suuntaan Vantaalle Flamingoon viikonlopun viettoon yhdessä perheen kanssa. Mukavaa yhdessä oloa ja rentoutumista. Pääsen ainakin hetkeksi eroon siitä laatikkomerestä mikä on kotona.

Maanantaina matka jatkuu kohti Imatraa sukulaisten luokse vierailemaan ja sieltä kun tulen keskiviikkona kotiin on lähtöön enää 18 päivää!!! Voitteko kuvitella, VAU!

Lentoliput

Jipii, tänään vihdoinkin tuli lentoliput!

Maanantaina 5.1. kello 6.45 lähtee lento
Helsinki-Vantaan kentältä Münchenin kautta New York Cityyn!
Jeejeejee!

Nyt on vihdoin hoidettu viisumi, lääkärintodistus, vakuutus, maksut järjestölle ja lennotkin tuli. Taidan ihan oikeesti olla lähdössä alle kuukauden päästä?!

Hoidettavia asioita on kuitenkin vielä jonki verran. Eniten ne asiat liittyy asuntoon ja sen tyhjentämiseen. Kansainvälinen ajokortti pitää myös muistaa hankkia. Ja tarkkaan täytyy pohtia meenkö vielä näyttäytymään hammaslääkärille kun viisaudenhammas on päättäny ruveta kasvamaan ja välillä kiukuttelee kovasti. Jenkeissä kun hammaslääkärillä käynti on aikas kallista niin ehkä olis parempi hoitaa se täälä kuntoon.

Maha on kipee ja yöllä ei saa aina unta kun asiat pyörii mielessä, varmaan stressaan lähtöä. Voi olla, että tulee nukuttua melko vähän tän viimisen kuukauden aikana.
Mutta uskokaa pois, en malta odottaa, että pääsen maailmalle !!! :)

Viisumihaastattelu

Eilen oli viisumihaastattelu Helsingissä.
Koko junamatkan ajan sinne ja siitä eteenpäin aina haastattelu hetkeen oli perhosia mahassa. Jännitti koko suurlähetystöön meneminen kun ei oikein tiennyt miten siellä toimitaan ja sen lisäksi vielä haastattelu. Mitä jos en ymmärrä mitä ne kysyy, mitä jos en osaa vastata oikein ja sitten ne eivät annakaan mulle viisumia.

Suurlähetystöön meneminen sujui kivuttomasti ja vartijatkin olivat suht mukavia, joten kaikki alkoi hyvin. Ilmottautuessa haastatteluun täti siinä tiskillä totesi, että viisumimaksu on noussut 1.12. alkaen ja se pitäis maksaa, muuten ei voida haastatella. Ja mikään muu kuin käteinen ei kelvannut. Eihän mulla mitään käteistä ollut mukana. Täti sitten totes, että Siljan terminaalin läheisyydessä (n.10-15min päässä) on automaatti ja voin lähteä hakemaan sieltä rahaa. JUST. En oikein tiennyt mistä olisin terminaalille päässyt, lisäksi ulkona oli mitä surkein ilma : kova tuuli ja vettä satoi. Odotus aulassa oli kuitenkin eräs ehkä maailman mukavin ihminen, joka suostui lainaamaan mulle puuttuvan osuuden (noin 9€) ja mun ei tarvinnut lähteä seikkailemaan. Kiitos Tuhannesti tälle mukavalle neidille ! :)

Haastattelu sujui myös hyvin. Mukavan tuntuinen mies otti sormenjäljet ja esitti muutaman kysymyksen Englanniksi liittyen siihen mitä olen menossa tekemään ja minne, mitä teen työkseni ja mitä aion tehdä vuoden jälkeen. Sen jälkeen toivotteli hyvää päivänjatkoa ja sanoi viisumin tulevan postissa parin päivän sisään.

Yhdessä tämän rahaa lainanneen tytön kanssa lähdettiin pois suurlähetystöstä, haettiin äiti Café Ursulasta ja mentiin keskustaan päin. Äippä maksoi mun velat tälle tytölle ja hän jatkoi matkaan ja me jäätiin Stockalle.

Muutama tunti jouluostoksia ja rättiväsyneenä junalla kotiin.
Kiva päivä kaikinpuolin, Kiitos äitille hyvästä matka ja shoppailu seurasta! :)

PS. viisumi tuli jo tänään !