Lähtöpaniikki

Eilen iski pienen pieni lähtöpaniikki. Viimeiset 9 päivää jäljellä Suomessa. Huh huh.
Joulu toi varmasti oman osansa panikointiin. Meillä oli perheen kanssa niin hauska ja ihana joulu. Mutta onneksi joulu tulee joka vuosi, niin ei haittaa vaikka en ensi vuonna täällä olekaan. :)

Tiedän, että mun tulee tosi iso ikävä perhettä ja ystäviä. Kuitenkin tästä olen haaveillut niin pitkään ja olen niin onnellinen, että vihdoin tämän toteutan. Innolla odotan uusia asioita rapakon takana. Ihmiset, kaupungit, kaupat, ravintolat, koulut ja kaikki mahdollinen ! Kesällä sain pienen pinta raapaisun jenkkilästä ja tiedän vähän mitä odottaa ja odotan sitä paljon.

Toki, mua jännittää moni asia. Varsinkin ensimmäiset päivät. Vanhempien tapaaminen, lasten tapaaminen, heidän tämän hetkisen au pairin tapaaminen, miten lapset ottavat mut vastaan, kuinka saan heidän kotinsa tuntumaan kodilta, vieraalla kielellä puhuminen ja ylipäänsä uuteen arkeen ja kulttuuriin totuttelu. Näitä ei kai kannattais liikaa edes miettiä, mutta oon lunteeltani sellainen, että mietin asioita paljon. Toivon ja uskon kuitenkin, että kaikki sujuu hienosti. :)

Onneksi meitä lähtee minä + 7 muuta samana päivänä. Voidaan yhdessä matkustaa ja viettää ensimmäiset päivät toisella puolella maailmaa. Helpompaa kun on ihmisiä, jotka on samassa tilanteessa.

Nyt aion yrittää nauttia viimeisistä päivistä Suomenmaalla ja käydä paljon Saunassa. :D
Toki tekemättömät asiat tuo oman stressinsä, mutta onneksi kaikki pakolliset (viisumi, ajokortti yms.) on hoidettu, joten ei tässä niin suurta hätää ole. Rakkaat ihmiset ympärillä kyllä auttavat ja tukevat.

9 päivää lähtöön ; hullua ja pelottavaa, mutta samalla niin pirun hienoa ! :>

2 Viikkoa

Nyt on työt lopullisesti ohi ja sukulaisten luona vierailtu. Ihme kyllä kaikki ne, joiden luulin järkyttyvän mun lähdöstä, olikin tosi kannustavia ja hyvällä mielellä. Sekä oli ihan mukavaa viettää aikaa myös mummon ja mummin kanssa ennen kun lähden. Vaikka kyllähän me tässä vielä nähdään, mutta se oli sellasta yhteistä laatuaikaa.

Viikonloppuna vietin iltaa mm. työkaverin ja muutaman entisen luokkakaverin kanssa. Ja voi jesta, kyllä oli hauska viikonloppu. Sunnuntaina oli kyllä vähän sellanen olo, että on kurjaa jättää kaikki ystävät tänne. Mutta kyllähän ne täältä löytyy sitten kun tuun takasin. Ja toivon mukaan saan paljon uusia ystäviä USA:n puolella.

Asunnon tyhjentäminen on lähtenyt suht mukavasti käyntiin. Laatikot täyttyy tasaseen tahtiin ja tänään vietiin lastillinen tavaraa kaatopaikalle ja pari huonekalua uuteen osoitteeseen. Lisäksi oon jo aika paljon miettinyt mitä kaikkea pitää ottaa mukaan. Tosin vaatteiden suhteen en oikein osaa päättää. Sitten oon miettinyt, että voinko ottaa käsimatkatavaraksi läppärin laukun + normi laukun? Jos joku osaa kertoa oikean vastauksen niin olisin tosi kiitollinen. Luin kyllä Lufthansan sivuilta eilen, mutta en oikein jaksanut keskittyä. Nimittäin jos saan ottaa pelkän läppärin laukun, niin en kyllä tajua miten sinne saan kaiken tarpeellisen mahtumaan. Noh, toivottavasti tää asia selviää vielä ennen lähtöä.

Host-Perheen kanssa ollaan vaihdeltu muutamia sähköposteja ja lähetin heille joulukortin myöskin. Kovasti kiittelivät kortista ja lapsista vanhempi, tyttö 7v , sanoi olevansa todella iloinen kun olin kirjoittanut hänen nimensä ensimmäisenä. Kuinka pienestä voikaan lapsi tulla onnelliseksi. :)

Onneksi enää ei ole kauaa kun pääsee lähtemään. Tää odottelu on niin kovin tylsää. Ja innolla kyllä odotan myös Host-Perheen näkemistä, toki vähän se asia jännittää. Oon kyllä tosi iloinen, että me valittiin toisemme. Toivottavasti ajatukset pysyy samanlaisina myös perheeseen saapumisen jälkeen. :)

Nyt täytyy jatkaa jouluvalmisteluja ja tavaroiden pakkaamista.

Hyvää ja Rauhallista Joulua Kaikille !

Viimistä viedään!

Tässä istun töissä, viimistä päivää.

Tuntuu hullulta, että lähden pois tutusta ja turvallisesta työympäristöstä, kohti uutta ja tuntematonta. On aika sekalaiset tunteet. Haikea mutta silti niin onnellinen!
Onneksi on pehmeä lasku tähän työpaikasta poistumiseen. Tuun nimittäin vielä ensi viikon torstaina ja perjantaina ohjaamaan pari jumppaa. Joten ei tarvi ihan seinään lopettaa. :)

Nyt sitten on aikaa hoidella käytännön asioita kaiket päivät. Lähinnä siis keskittyä kodin tyhjentämiseen ja tavaroiden pakkaamiseen. Ihan hyvä, koska muuten voi tulla kiire.

45min ja on läksiäiskahvien aika. Sen jälkeen suuntaan Vantaalle Flamingoon viikonlopun viettoon yhdessä perheen kanssa. Mukavaa yhdessä oloa ja rentoutumista. Pääsen ainakin hetkeksi eroon siitä laatikkomerestä mikä on kotona.

Maanantaina matka jatkuu kohti Imatraa sukulaisten luokse vierailemaan ja sieltä kun tulen keskiviikkona kotiin on lähtöön enää 18 päivää!!! Voitteko kuvitella, VAU!

Lentoliput

Jipii, tänään vihdoinkin tuli lentoliput!

Maanantaina 5.1. kello 6.45 lähtee lento
Helsinki-Vantaan kentältä Münchenin kautta New York Cityyn!
Jeejeejee!

Nyt on vihdoin hoidettu viisumi, lääkärintodistus, vakuutus, maksut järjestölle ja lennotkin tuli. Taidan ihan oikeesti olla lähdössä alle kuukauden päästä?!

Hoidettavia asioita on kuitenkin vielä jonki verran. Eniten ne asiat liittyy asuntoon ja sen tyhjentämiseen. Kansainvälinen ajokortti pitää myös muistaa hankkia. Ja tarkkaan täytyy pohtia meenkö vielä näyttäytymään hammaslääkärille kun viisaudenhammas on päättäny ruveta kasvamaan ja välillä kiukuttelee kovasti. Jenkeissä kun hammaslääkärillä käynti on aikas kallista niin ehkä olis parempi hoitaa se täälä kuntoon.

Maha on kipee ja yöllä ei saa aina unta kun asiat pyörii mielessä, varmaan stressaan lähtöä. Voi olla, että tulee nukuttua melko vähän tän viimisen kuukauden aikana.
Mutta uskokaa pois, en malta odottaa, että pääsen maailmalle !!! :)

Viisumihaastattelu

Eilen oli viisumihaastattelu Helsingissä.
Koko junamatkan ajan sinne ja siitä eteenpäin aina haastattelu hetkeen oli perhosia mahassa. Jännitti koko suurlähetystöön meneminen kun ei oikein tiennyt miten siellä toimitaan ja sen lisäksi vielä haastattelu. Mitä jos en ymmärrä mitä ne kysyy, mitä jos en osaa vastata oikein ja sitten ne eivät annakaan mulle viisumia.

Suurlähetystöön meneminen sujui kivuttomasti ja vartijatkin olivat suht mukavia, joten kaikki alkoi hyvin. Ilmottautuessa haastatteluun täti siinä tiskillä totesi, että viisumimaksu on noussut 1.12. alkaen ja se pitäis maksaa, muuten ei voida haastatella. Ja mikään muu kuin käteinen ei kelvannut. Eihän mulla mitään käteistä ollut mukana. Täti sitten totes, että Siljan terminaalin läheisyydessä (n.10-15min päässä) on automaatti ja voin lähteä hakemaan sieltä rahaa. JUST. En oikein tiennyt mistä olisin terminaalille päässyt, lisäksi ulkona oli mitä surkein ilma : kova tuuli ja vettä satoi. Odotus aulassa oli kuitenkin eräs ehkä maailman mukavin ihminen, joka suostui lainaamaan mulle puuttuvan osuuden (noin 9€) ja mun ei tarvinnut lähteä seikkailemaan. Kiitos Tuhannesti tälle mukavalle neidille ! :)

Haastattelu sujui myös hyvin. Mukavan tuntuinen mies otti sormenjäljet ja esitti muutaman kysymyksen Englanniksi liittyen siihen mitä olen menossa tekemään ja minne, mitä teen työkseni ja mitä aion tehdä vuoden jälkeen. Sen jälkeen toivotteli hyvää päivänjatkoa ja sanoi viisumin tulevan postissa parin päivän sisään.

Yhdessä tämän rahaa lainanneen tytön kanssa lähdettiin pois suurlähetystöstä, haettiin äiti Café Ursulasta ja mentiin keskustaan päin. Äippä maksoi mun velat tälle tytölle ja hän jatkoi matkaan ja me jäätiin Stockalle.

Muutama tunti jouluostoksia ja rättiväsyneenä junalla kotiin.
Kiva päivä kaikinpuolin, Kiitos äitille hyvästä matka ja shoppailu seurasta! :)

PS. viisumi tuli jo tänään !

Aika kuluu

Aika se kuluu kovin nopeaa.
12 työpäivää enää jäljellä,
11 jumppaa jäljellä,
27 päivää jouluun,
39 päivää lähtöön.
Ja hirvee kasa asioita hoidettavana, mutta ei osaa aloittaa mistään.

Maanantaina sain vihdoin viisumipaperit. Haastattelu ajan varasin 3.12. Parempi vaan hoitaa mahdollisimman pian alta pois. Vähän kyllä jännittää.

Paljoa en ole yhteyttä pitänyt host-perheeseen. Olen kyllä pari s-postia laittanut ja saanut niihin melko lyhyitä vastauksia. Taitaa olla melko kiireistä. Perhe oli juuri lomalla Floridassa ja sen jälkeen heidän entinen au pair muutaman vuoden takaa oli kylässä viikon verran. Joten varmasti paljon on ollut meneillään. Olisi kiva kuitenkin välillä kuulla kuulumisia niin on ehkä helpompi mennä sitten sinne. Mutta ei pidä olla liian malttamaton. Tämän hetkisen au pairin piti soitella myös tällä viikolla, mutta ei löytynyt aikaa mikä olisi molemmille sopinut. Täytyy yrittää viikonloppuna uudestaan. :)

Vaikka olen super innoissani, että vihdoin pääsen lähtemään ulkomaille kun olen siitä pitkään haaveillut. Paljon odotan uusia ihmisiä ja uusia paikkoja. Silti viime päivinä on muutaman kerran iskenyt paniikki siitä, että kuinka tosi iso ikävä mulla tulee äitiä, isiä, veljeä ja ystäviä. <3 Onneksi ne ajatukset on vaan hetkellisiä ja varmasti ihan normaalia.
Ja pieni ikävä on ihan tervettä!
+ näin toissa yönä "painajaista" USAan saapumisesta. :D

Nyt vielä pari päivää töitä ja sen jälkeen viikonloppuna kahdet pikkujoulut!
Hyvissä fiiliksissä niitä ja viisumihastattelua odotellen.

Marianne

Odottelua ja asioiden järjestelyä

Aikaa on taas kulunut edellisestä päivityksestä jonkin verran. Mitään erikoista ei ole oikeastaan tapahtunut, mutta ajattelin nyt kuitenkin päivitellä kuulumisia.

Cultural Caren Suomen sekä USAn toimistoon vahvistin, että ollaan perheen kanssa tehty perfect match. Siellä olivat oikein iloisia kun sopiva perhe on löytynyt. Sain myös extranettiin näkyville perheen koko hakemuksen ja lisää kuvia (perheen aupair lähetteli mulle jotain kuvia jo s-postiin). Vitsit, ne lapset on kyllä ylisöpöjä. :)

Perheen kanssa on nyt tässä välillä pidetty yhteyttä s-postilla. Ei tosin paljoa mut jonkin verran. He oli just lomalla Floridassa ja au pair oli päässy mukaan. Toivottavasti ne reissailee sillonkin ku mä oon siellä ja pääsen myös mukaan. :P

Suomen toimistosta sanottiin, että viisumipapereiden täyttö ja viisumi haastattelu on seuraava vaihe. Niitä papereita tässä edelleen odottelen, tällä viikolla pitäis tulla. Joulukuun alkuun yritän saada sitten sen haastattelu ajan. Toivottavasti ne mulle viisumin myöntää. :D

Oon kovasti yrittäny tutustua au pair handbookiin ym. mitä hyväksymis paketin mukana tuli. Välillä vaan iskee paniikki jos tulee jotain mitä ei ymmärrä ja sitten on taas sellanen olo, että miten pärjään siellä vieraalla kielellä. Ei niitä vaikeita kohtia onneks paljon oo ollut ja siinähän sitä oppii kun niitä suomentelee.

1,5 kk on aikaa lähtöön ja tekemistä on kyllä yllättävän paljon. Tosin mitään en ilman kiirettä sais koskaan aikasiks. Tällä hetkellä ehkä eniten ressiä aiheuttaa asunto ja tavarat. Kämppä kun pitäis tyhjentää ja antaa pois sekä keksiä tavaroille joku suht edullinen säilytys paikka. Onneksi äiti on olemassa ja se jaksaa olla apuna. :) <3

Sitten on kaikenlaiset lääkärikäynnit, sukulaisten ja kavereiden näkeminen, viisumi asiat, joulukiire yms yms. Mutta tarpeeksi kun haluaa lähteä niin eiköhän näistä selvitä.

Tässä kuulumisia tällä erää, palaan taas kun jotain uutta tapahtuu.

Perfect Match

Perjantaina 31.10. iltapäivällä perheen isä soitti mulle. Juteltiin jonkin aikaa ihan yleisistä asioista ja vaikutti tosi mukavalta. :) Lasten piti soittaa pe iltana, mutta puhelua ei kuulunut. Laitoin heidän au pairille s-postia milloin mulle voisi soitella uudemman kerran. Hän ei kuitenkaan viestiin vastannut ja lauantainakaan ei perheestä mitään kuulunut. Mielessä ehti jo pyörähtää ajatus siitä, että oliko isä saanut musta jotenkin huonon kuvan ja he ei haluakaan mua heidän au pairiksi. Se ajatus aiheutti kyllä pientä paniikkia ja ahdistusta ja olisin ollut tosi surullinen jos näin olis ollut.

Sunnuntaina iltapäivällä kuitenkin perheen äiti soitti ja lapsetkin halus mun kanssa puhua. Voi kuinka ihanilta vaikutti puhelimessa! Poika, joka on 4v sanoi ensimmäisenä "hi, can you teach me how to play soccer?" :D kuinka söpöä. Myös tyttö 7v. vaikutti oikein ihanalta ja oli kovin innoissaan opettamassa mulle kutomista ja ratsastusta. :D

Sovittiin äidin kanssa, että soitan hälle vielä myöhemmin uudemman kerran kun olin vähän huonossa paikassa. Myöhemmin illalla sitten puhuin äidin kanssa tunnin puhelimessa. Oli tosi mukava ja helppo jutella ja mun kuva heidän perheestä ja alueesta vaan parani.
Niimpä sitten sovittiin, että me ollaan perfect match !

Voi että mun olo oli puhelun jälkeen super hyvä. Nyt vaan täysillä eteenpäin ja tammikuuta odotellessa.

North Salem, NY, here I come !!

Paljon tapahtumia, Paljon ajatuksia.

Vuorokausi tuosta ensimmäisestä matchista, olin lukenut kirjeen moneen kertaan ja miettinyt asioita perheen ja ystävän kanssa. Koin työajat ahdistaviksi. Tuntui, että äiti ja isä ei ole koskaan kotona ja olen vastuussta lapsista aamusta iltaan ja aina yksin kotona heidän kanssaan. Niimpä sitten kirjoitin sähköpostin perheen äidille ja kerroin että en koe olevani oikea aupair heille.

Nukkumaan mennessä ajatukset oli todella sekavat ja mietin että tulikohan tehtyä suuren suuri virhe kun perhe muuten vaikutti niiin hyvältä.

Seuraavana päivänä olin saanut s-postia perheen äidiltä. Olin ymmärtänyt muutamia asioita väärin ja hän halusi ehdottomasti oikaista ne. Ja nämä väärinymmärretyt asiat koskivat nimenomaan sitä kuinka vanhemmat ovat kotona. Äiti on kotona enemmän kuin olin ymmärtänyt jo koko arjen pyörittäminen ei ole mun vastuulla vaan hän on monessa mukana. Siinä vaiheessa perhe tuntui hyvältä ja harmitti kun olin heidät hylännyt.

Nainen Bostonin toimistosta soitti ja kysyi, että olenko varma etten haluaisi puhua heidän nykyisen au pairinsa kanssa. Suostuin siihen ja hieman myöhemmin sitten soitin hänelle. Puolen tuntia rupattelimme ja sain perheestä oikein hyvän kuvan.

Lähetin saman tien host-äidille s-postia, että haluaisin puhua hänen kanssaan ja niin hän sitten eilen illalla vielä mulle soitti. Tunne tästä perheestä on tällä hetkellä hyvä, tämä voi olla se perfect match. :)

Puhun vielä perheen isän ja lasten kanssa sekä ainakin kerran vielä äidin kanssa. S-postiakin olen vaihdellut heidän tämän hetkisen au pairin sekä äidin kanssa. On kiva , että perhekin on sitä mieltä, että on parempi ensin hieman tutustua, koska on niin suuresta päätöksestä kyse. Olishan se hienoa jos tuleva perhe olisi tämä ja näin lähtö sitten todella varmistuisi.

Kaiken tämän jälkeen tunsin itseni hieman tyhmäksi, kuinka en tajunnut että voisin ensin vaihdella s-postia ja puhua au pairin kanssa, enkä samantien hylätä.
Onneksi oli sitkeä perhe ja saivat mut ymmärtämään asioita oikein.

Olo on innostunut ja jännittynyt. Voi olla, että jo tämän viikon aikana selviää onko mun uusi osoite tammikuusta lähtien lähellä New York Citya. :)

Puhelu Bostonista

Noniin. Asiat on mennyt jo himpun verran eteenpäin.

Eilen (27.10.) puhelimen näytöllä vilkku outo numero ja pakkohan siihen oli vastata vaikka töissä olinkin. Nainen Bostonin toimistosta soitteli ja kysyi paria muutosta hakemukseeni ja ne sitten päätettiin vaihtaa. Tämän jälkeen meninkin sähköpostiin ja siellähän se oli ; You have a match. :)

Perhe on nelihenkinen ; Äiti 43v, Isä 48v, Tyttö n. 7v ja Poika n. 4v. Lasten iät olis oikein sopivat. Lisäksi äiti on myös liikunta-alan ammattilainen, joten meillä varmaan olis paljon yhteistä. He asuvat New York Citystä pohjoiseen päin, n. tunti junalla. Sijainti on ainakin tosi hyvä. Paikka on pieni kylä North Salem, mutta läheltä kuitenkin löytyy kaikenlaista ja NYCssä pääsee sit myös hyvin käymään. Kaikki muu tuntuu aikalailla hyvältä, paitsi työajat. Kirjeestä, jonka host-äiti mulle kirjoitti eilen sai sellaisen kuvan, että he ovat lähes koko päivän pois ja että mun vastuu on aina 7.30PM asti kun lapset menee nukkumaan. Tosin, siinä voi olla väärinkäsitys ja selvyyden saan vasta puhelun jälkeen. Ehdottomasti haluan puhua heidän kanssaan puhelimessakin vielä ja kysyä asioita, jotka mua mietittyttää. Host-äitikin innolla odotti, että pääsee soittamaan mulle. :)

Joten nyt lueskelen kirjeen vielä muutaman kerran läpi, kirjoittelen vähän muistiinpanoja / kysymyksiä ja infoan host-äitille mulle sopivan ajankohdan puhelulle.

Ajatukset on sekavat ; innokas ja onnelinen, silti pieni epävarmuus.
Pääasiassa kuitenkin positiivinen fiilis ! :)

Odottelua

Nyt on sitten hakupaperit lähtenyt EF:n toimistolle Helsinkiin, vihdoinkin. Nyt innolla odottelen, että sieltä suunnalta alkaa jotakin kuulua. Oon niin innoissani ja haluan vaan lähteä jo. Toki vieläkin joskus iskee pieni epävarmuus mut harvemmin enää, hyvä niin.

Ensimmäinen perhe ehdotuskin tuli oikeestaan jo viime viikon lopulla. Toimisto pisti sähköpostia eräästä perheestä, joka asuu Washington DC:ssä ja heillä on 2 lasta. En kuitenkaan ollut innokas kuulemaan sen enempää, koska perhe oli suomalainen. En usko, että opin kieltä niin hyvin jos asun suomalaisessa perheessä. Kielen oppiminen on kuitenkin mulle tärkeää tän vuoden aikana. Joten parempi, että pääsee perheeseen missä joutuu englantia todella käyttämään.

Nyt sitten vaan jatkan odottelua. Lisäinfoa toimistolta ja matcheja. Jeij. :)


(P.S nyt rupeen miettimään miten saan linkitettyä muiden auppareiden blogiosotteita tohon mun sivulle. saa auttaa jos joku kenties osaa paremmin kun minä. :D)

Askeleen Lähempänä

Nyt on sitten blogi luotu niin saa muutkin seurailla au pair vuoden kulkua.

Olen 20-vuotias tyttö, joka on haaveillut au pair vuodesta jo yhdeksänneltä luokalta asti. Nyt elämän tilanne on sellainen, että olen uskaltanut ottaa askeleen eteenpäin ja ruvennut toteuttamaan tätä unelmaa. EF järjestön kautta olen lähdössä tammikuussa 2009. Tällä hetkellä tilanne on se, että hakupaperit on paria kohtaa vaille valmiit. Pitäisi saada ne jo eteenpäin, kolme kuukautta kun menee nopeasti ja ainahan voi käydä niin, että sopivan perheen löytäminen kestää.

Juuri nyt olen asiasta todella innoissani ja haluaisin jo päästä lähtemään. Pakko kuitenkin myöntää, että siitä päivästä kun olen haastattelussa ollut (heinäkuun lopulla) on ajatukset vaihdellut maan ja taivaan välillä. Toisinaan on kovin innoissaan ja seuraavana päivänä olo on epävarma ja lähtö epäilyttää. Se tosin on varmaankin ihan normaalia. Yritän kuitenkin ajatella aisaa niin, että vuosi on loppuviimeksi aika lyhyt aika, pääsen kyllä sieltä pois jos on paha olla ja tiedän että asia jäisi minua kaduttamaan ehkä loppu elämäksi jos en lähde. Joten eiköhän tämä halu lähteä kuitenkin voita ! :)

Kirjoittelen tänne kuulumisia sitä mukaa kun jotakin tapahtuu. Nyt tavoitteena saada hakupaperit postiin, että pääsee odottelemaan ensimmäistä matchia !