Aika kuluu

Aika se kuluu kovin nopeaa.
12 työpäivää enää jäljellä,
11 jumppaa jäljellä,
27 päivää jouluun,
39 päivää lähtöön.
Ja hirvee kasa asioita hoidettavana, mutta ei osaa aloittaa mistään.

Maanantaina sain vihdoin viisumipaperit. Haastattelu ajan varasin 3.12. Parempi vaan hoitaa mahdollisimman pian alta pois. Vähän kyllä jännittää.

Paljoa en ole yhteyttä pitänyt host-perheeseen. Olen kyllä pari s-postia laittanut ja saanut niihin melko lyhyitä vastauksia. Taitaa olla melko kiireistä. Perhe oli juuri lomalla Floridassa ja sen jälkeen heidän entinen au pair muutaman vuoden takaa oli kylässä viikon verran. Joten varmasti paljon on ollut meneillään. Olisi kiva kuitenkin välillä kuulla kuulumisia niin on ehkä helpompi mennä sitten sinne. Mutta ei pidä olla liian malttamaton. Tämän hetkisen au pairin piti soitella myös tällä viikolla, mutta ei löytynyt aikaa mikä olisi molemmille sopinut. Täytyy yrittää viikonloppuna uudestaan. :)

Vaikka olen super innoissani, että vihdoin pääsen lähtemään ulkomaille kun olen siitä pitkään haaveillut. Paljon odotan uusia ihmisiä ja uusia paikkoja. Silti viime päivinä on muutaman kerran iskenyt paniikki siitä, että kuinka tosi iso ikävä mulla tulee äitiä, isiä, veljeä ja ystäviä. <3 Onneksi ne ajatukset on vaan hetkellisiä ja varmasti ihan normaalia.
Ja pieni ikävä on ihan tervettä!
+ näin toissa yönä "painajaista" USAan saapumisesta. :D

Nyt vielä pari päivää töitä ja sen jälkeen viikonloppuna kahdet pikkujoulut!
Hyvissä fiiliksissä niitä ja viisumihastattelua odotellen.

Marianne

Odottelua ja asioiden järjestelyä

Aikaa on taas kulunut edellisestä päivityksestä jonkin verran. Mitään erikoista ei ole oikeastaan tapahtunut, mutta ajattelin nyt kuitenkin päivitellä kuulumisia.

Cultural Caren Suomen sekä USAn toimistoon vahvistin, että ollaan perheen kanssa tehty perfect match. Siellä olivat oikein iloisia kun sopiva perhe on löytynyt. Sain myös extranettiin näkyville perheen koko hakemuksen ja lisää kuvia (perheen aupair lähetteli mulle jotain kuvia jo s-postiin). Vitsit, ne lapset on kyllä ylisöpöjä. :)

Perheen kanssa on nyt tässä välillä pidetty yhteyttä s-postilla. Ei tosin paljoa mut jonkin verran. He oli just lomalla Floridassa ja au pair oli päässy mukaan. Toivottavasti ne reissailee sillonkin ku mä oon siellä ja pääsen myös mukaan. :P

Suomen toimistosta sanottiin, että viisumipapereiden täyttö ja viisumi haastattelu on seuraava vaihe. Niitä papereita tässä edelleen odottelen, tällä viikolla pitäis tulla. Joulukuun alkuun yritän saada sitten sen haastattelu ajan. Toivottavasti ne mulle viisumin myöntää. :D

Oon kovasti yrittäny tutustua au pair handbookiin ym. mitä hyväksymis paketin mukana tuli. Välillä vaan iskee paniikki jos tulee jotain mitä ei ymmärrä ja sitten on taas sellanen olo, että miten pärjään siellä vieraalla kielellä. Ei niitä vaikeita kohtia onneks paljon oo ollut ja siinähän sitä oppii kun niitä suomentelee.

1,5 kk on aikaa lähtöön ja tekemistä on kyllä yllättävän paljon. Tosin mitään en ilman kiirettä sais koskaan aikasiks. Tällä hetkellä ehkä eniten ressiä aiheuttaa asunto ja tavarat. Kämppä kun pitäis tyhjentää ja antaa pois sekä keksiä tavaroille joku suht edullinen säilytys paikka. Onneksi äiti on olemassa ja se jaksaa olla apuna. :) <3

Sitten on kaikenlaiset lääkärikäynnit, sukulaisten ja kavereiden näkeminen, viisumi asiat, joulukiire yms yms. Mutta tarpeeksi kun haluaa lähteä niin eiköhän näistä selvitä.

Tässä kuulumisia tällä erää, palaan taas kun jotain uutta tapahtuu.

Perfect Match

Perjantaina 31.10. iltapäivällä perheen isä soitti mulle. Juteltiin jonkin aikaa ihan yleisistä asioista ja vaikutti tosi mukavalta. :) Lasten piti soittaa pe iltana, mutta puhelua ei kuulunut. Laitoin heidän au pairille s-postia milloin mulle voisi soitella uudemman kerran. Hän ei kuitenkaan viestiin vastannut ja lauantainakaan ei perheestä mitään kuulunut. Mielessä ehti jo pyörähtää ajatus siitä, että oliko isä saanut musta jotenkin huonon kuvan ja he ei haluakaan mua heidän au pairiksi. Se ajatus aiheutti kyllä pientä paniikkia ja ahdistusta ja olisin ollut tosi surullinen jos näin olis ollut.

Sunnuntaina iltapäivällä kuitenkin perheen äiti soitti ja lapsetkin halus mun kanssa puhua. Voi kuinka ihanilta vaikutti puhelimessa! Poika, joka on 4v sanoi ensimmäisenä "hi, can you teach me how to play soccer?" :D kuinka söpöä. Myös tyttö 7v. vaikutti oikein ihanalta ja oli kovin innoissaan opettamassa mulle kutomista ja ratsastusta. :D

Sovittiin äidin kanssa, että soitan hälle vielä myöhemmin uudemman kerran kun olin vähän huonossa paikassa. Myöhemmin illalla sitten puhuin äidin kanssa tunnin puhelimessa. Oli tosi mukava ja helppo jutella ja mun kuva heidän perheestä ja alueesta vaan parani.
Niimpä sitten sovittiin, että me ollaan perfect match !

Voi että mun olo oli puhelun jälkeen super hyvä. Nyt vaan täysillä eteenpäin ja tammikuuta odotellessa.

North Salem, NY, here I come !!